Nuuksio Classic Trail Marathon

Nuuksio Classic. Viime vuonna kyseinen tapahtuma oli itselleni ensimmäinen maraton ja siitä nyt vuoden kokeneempana sekä pitempiä kisoja enemmän kiertäneenä voin sanoa, että eteenpäin on kunnon puolesta menty suurin harppauksin. Viime vuonna maksoin kalliita oppirahoja jalkojen pettäessä ja ajan painuessa pitkälti neljän ja puolen tunnin päälle. Kuitenkin tämä Suomen polkujuoksu klassikko on itselleni toiminut isona innostuksen alullepanijana omaan polkujuoksu harrastukseen. Tapahtumalla on ja tulee näin varmaankin aina olemaan iso ja merkittävä paikka omassa arvoasteikossani. Tästä kaikki alkoi ja tähän on taas tultu.

Oma valmistautuminen kisaan meni tosi hyvin suunnitelmien mukaisesti. Kahden viikon tehopainoitteinen treenijakso lupaili hyvää kulkua. Elokuun lopulla vietin myös juoksupainoitteisen lomaviikon Tromson sky race maastoissa sekä Lofoottien upeilla vuoripoluilla. Tämä antoi henkisesti ja fyysisesti hyvää latausta tulevaa kisaa varten. Edeltävä viikko sujui valmisteluiden ja tankkauksien puolesta mallikkaasti, joka toi parin avaavan lenkin lisäksi hyvää itseluottamusta ja luottoa omaan tekemiseen. Näin ollen fiilis oli erittäin hyvä odottaen lauantaita.

Kisa-aamu aukeni sateisena ja sopivan syksyisen viileän raikkaana. Paikanpäällä kuulumisien vaihtoa kavereiden kanssa sekä myös pientä verryttelyä ja viime hetkien kamojen säätöä. Matkaan lähdin jälleen jo edellisistä kisoista tuttujen maximin geelien kanssa. Nestettä imin myös jälleen Salomonin 1,5l juomarakosta jonka saa hyvin istutettua UD:n riisuttuun Anton Krupickan nimikkoliiviin. Jalassa Salomonin Sense Ultrat, jotka tarjosivatkin hyvin luottoa märillä Nuuksion poluilla.

Ajatuksena oli lähteä alussa sopivan rauhassa ja säästellä voimia tällä tavoin loppuun asti. Tämä onnistuikin hyvin ja Rannankarin Markuksen kanssa saimme tehtyä hyvää vuorovetoa. Alun reitti tarjosi vaihtelevaa profiilia pienine nousuineen ja laskuineen. Reitti oli myös hyvin märässä kunnossa tarjoten näin liukkaudellaan hieman lisähaastetta. Juoksu tuntui Solvallan swinghillin päälle asti hieman tukkoiselta ja parasta virettä sai toivoa tulevan edessäpäin vastaan. Ehkä tämä johtui melko kattavasta tankkauksesta, mutta mäen päältä meno alkoi tuntua pikku hiljaa paremmalta.

Matkanteko alkoi maistua hyvältä ja tuntui, että rauhallinen aloitus toimi hyvin paikkoja aukaisten. Reitti ennen juomatäydennystä 26 kilometrin kohdalla tarjosi välillä helpompaa ja nopeampaa polun pätkää, mutta vastapainoksi oli myös erittäin teknistä pikkupiirteistä polkua. Saimme kaksikkona pidettyä hyvää ainakin itselleni siihen paikkaan sopivaa matkavauhtia yllä ja juomahuolto tulikin vastaan juoksun kulkiessa hyvällä fiiliksellä.

Suunnitelmani oli tästä eteenpäin yrittää kiristää tahtia tasaisesti maaliin asti. Selkiä alkoi tulla vastaan ja sijoitus koheni. Nopeasti matkasimme kolmikkona Markuksen ja Luiron Antin kanssa Antin pitäessä huolen matkavauhdista. Syke alkoi nousta lähelle omaa anaerobista kynnystä ja päättelin tästä, että ainakaan yhtään kovempaa en voisi lähteä menemään, vaikka vire tuntui alun jälkeen nyt hyvältä. Viimeisessä mahdollisessa huoltopisteessä 33 kilometrin kohdalla minun ei tarvinnut pysähtyä ja jatkoinkin tästä matkaa hetken yksikseni. Näin, että seuralaiseni jäivät huoltamaan ja itse yritin lähteä puskemaan viimeistä päivää karkuun. Muutaman kilometrin pienen irtiotto yrityksen jälkeen kuitenkin totesin, että tässä sitä taas mennään samassa letkassa. Tosin vetovastuu oli nyt vaihtunut omille harteilleni ja yritinkin päästellä loppuun asti sen mitä oli irrotettavissa. Selkiä tuli taas muutamia vastaan, mutta matka alkoi piiputtamaan jo melkolailla kunnes kyltti tarjosi tiedon, että viimeinen kilometri oli enää jäljellä. Itselläni ei enää tässä vaiheessa ollut voimia kiristää tahtia ja kysyinkin missä voimissa Markus ja Antti olivat. Kiiteltiin toisiamme ja todettiin, että hieno reissu tuli tehtyä. Antti tästä vielä kevyen näköisellä askeleella yritti kiristää loppuun asti, mutta itse Markuksen kanssa tyydyimme jo hyvissä ajoin ennen maaliviivaa kertaamaan kisan taphtumia ja päätimme tulla yhtäaikaa maaliin. Totesimme myös, että tavoite allen neljän tunnin juoksusta onnistui mainioisti. Maalissa kellot näyttivät 3:52:52. Kärki veti järkyttävän kovaa voittajan kellottaessa uuden reittiennätyksen lukemiin 3:07:59. Näin itselläni eroa tähän kertyi ikuisuuden verran (44:54min) Paljon pitää lenkkipolkua kuluttaa, jos tuollaisiin aikoihin pääsee edes lähellekkään.

kuvaaja Juha Saastamoinen
kuvaaja Juha Saastamoinen

Kisasta jäi erittäin hyvä ja onnistunut fiilis. Kaikki toimi hyvin ja suunnitelma vauhdiltaan nousujohteisesta kisasta onnistui mainiosti. Tämä toi taas luottoa omaan kuntoon ja siihen että se voisi kestää myös hieman kovempaakin alkuvauhtia. Palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja viikot ennen Tourin päättävää Vaarojen maratonia (3.10.) käytän jälleen tehopainoitteiseen harjoitteluun mukaan lukien tulevan viikonlopun kevyt vaellus tulevissa kisamaisemissa. Muutenkin tällä hetkellä elämä rullaa mallikkaasti ja se näkyy myös juoksussa. Hyvä tästä on taas jatkaa.

Pyhä tunturimaraton

Viime viikon lauantaina juostu Pyhän tunturimaraton oli BUFF trail tourin viides osakilpailu ja itselläni oli tarkoitus juosta tämä kisa lähinnä pitkänä harjoituksena tulevia koitoksia varten. Olinkin valmistautunut kisaa edeltävänä iltana lähteväni retkelle kauniiseen Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Tarkoituksena oli myös vähän testailla, minkälaista evästä olisi hyvä syödä pitkässä kisassa hitailla vauhdeilla. Pakkasin taateleita, rusinoita ja karkkia energiageelien lisäksi reppuun ja valmistauduin 5-6 tunnin hidasvauhtiseen tunturien valloitukseen.

Pallas-Hetta kisan jälkeinen viikko sujui palautumisen osalta kiitettävästi lähinnä kevyttä työmatkapyöräilyä tehden. Pari kevyttä noin puolen tunnin lenkkiä tuli myös tehtyä loppuviikosta. Pyhää edeletävinä arkipäivinä pyrin palaamaan normaalin harjoittelun pariin välittämättä tulevasta kisasta koska tarkoitus oli juosta rauhassa. Neljä päivää aikaisemmin tekemäni reipas vauhtikestävyys harjoitus tuntui kuitenkin erittäin kevyeltä ja aloitinkin samantien lenkin jälkeen fiilistelyt, jos sitä kuiteskin pyrkisi Pyhällä taas runttaamaan kunnolla. Päätin kuitenkin malttaa mieleni ja ajatella, että kokonaisuuden ja tulevan kannalta olisi hyvä ottaa rennosti.

Pakko myöntää, että ei ole itselleni helppoa lähteä juoksemaan kilpailua retkeily asenteella. Meinasin nimittäin menettää kisaa edeltävät yöunetkin siihen että mietin millä taktiikalla tulisin juoksemaan. Kisa-aamuna päädyinkin sitten kompromissi ratkaisuun ja suunnitelmani oli ottaa alku hyvin tunnustellen ja juosta vähintään puoleen väliin asti rauhassa ja katsoen, kuinka jalat ja kroppa reagoisivat.

Reitti suuntautui aluksi Pyhän hotelliaukiolta Aittakurun valloittaviin kuru maisemiin. Maltoin mieleni ja lähdin siispä rauhassa juoksemaan vauhtia, joka oli sykkeiden puolesta alle peruskestävyys kynnykseni. Oli erittäin mukava juosta rauhassa kauniita tunturimaisemia ihaillen. Reitille mahtui myös hieman märempää maapohjaa kovan tunturipolun lisäksi kun polku laskeutui aina paikka paikoin alempiin puuston kätköihin.

21 kilometrin huoltopisteelle tulin hyvällä fiiliksellä ja täynnä intoa. Olin saanut paikka paikoin hyvän Flow-fiiliksen juoksuuni ja tämä tunne on kyllä aivan käsittämättömän upea sen osuessa kohdalleen. Olin kuitenkin myös pohtinut, millä taktiikalla juoksisin puolenvälin huollon jälkeen kisan maaliin. Pitäisikö kiristää vai jatkaa rauhassa juosten PK-kynnyksellä? Päätin kiristää ja tämä osoittautui loiastavaksi päätökseksi. Loppumatka oli nimittäin täyttä juhlaa, kun tunsi kropan hyvävoimaiseksi ja oli mahdollisuus kiristää tahtia maaliin asti.

Puolenvälin jälkeen reitille osunut Latvavaaran valloitus tarjosi itselleni yhdet voimakkaimmat Flow kokemukset mitä olen ikinä vielä lyhyen juoksuharrastukseni aikana kokenut. Paikoin todella teknisen nousun tuoma keskittyneisyyden tunne vei mennessään ja nousua seurannut alamäki meni tästä fiiliksestä nautiskellen. Tekninen alamäki hyvävoimaisilla jaloille tuntui kuin se olisi mennyt lentäen. Jalat osuivat sinne minne niiden pitikin osua ja happi virtasi keuhkoissa voimaannuttavan tuntuisesti. Selkiä alkoi myös tulla vastaan ja näin ollen sijoitukseni parani koko ajan. Viimeisessä huollossa Huttulommassa noin 10km ennen maalia heitin karkkipussini lopun loistavan kannustusporukan syötäväksi. Tästä pyrin vielä napsun verran lisäämään tahtia ja Peurakeron päälle kipusinkin hyvällä vauhdilla. Huipulla aukesi maagiset tunturimaisemat, jotka antoivat entisestään virtaa juosta kovempaa. Polku oli tunturin päältä alas lasketellessa melko tekninen, mutta hyvävoimaisilla jaloilla sitä oli nautinto juosta. Selkiä tuli edelleen vastaan, mutta itselleni oli hieman hämäränpeitossa millä sijoituksilla juoksin. Sillä kun ei ollut alussa niin väliä. Kaksi kilometriä ennen maalia järjestäjät olivat vielä taikoneet loppuhuipennukseksi kilometrin verran jyrkkää nousua hiihtokeskuksen päälle ja sieltä alas maaliin laskettelurinnettä alas juosten. Nousu ja lasku sujuivat hyvin vahvasti ja sain nousussa myös nostettua sykkeeni lähelle maksimisykettäni sykemittarin näyttäessä 198. Tämä kertoi myös siitä, että voimia oli kropassa ja jaloissa hyvin jäljellä, kun pystyin rutistamaan lopussa. Maaliin tulin erittäin hyvissä fiiliksissä ajassa 4:20:02 sijoituksen ollessa kuudes.

Vaikka ajatus hidasvauhtisesta harjoituksesta ei toteutunut, sain paljon oppia tästä kisasta. Tämä oli hyvä esimerkki siitä millainen merkitys onnistuneella vauhdinjaolla on loppufiilikseen ja onnistuneeseen juoksuun. Nousujohteinen kisa antaa paljon enemmän kuin se, että alussa runttaa liian lujaa omaan kuntoonsa nähden ja lopussa sippaa täysin. Uskon, että Vierumäen ja Pallaksen notkahdukset ovat osaltaan johtuneet myös juuri tästä. Jatkossa tulevissa kisoissa tiedän paremmin suunnitella kisataktiikkani nousujohteista juoksua tavoittelevaksi. Myös nesteytys ja energian saanti puoli onnistui paremmin kuin edellisissä kisoissa. Oppia tuli lisää myös kisaa edeltävään valmistautumiseen ja uskon myös olevani nyt viisaampi siinä, millainen edeltävä viikko sopii itselleni parhaiten. Paljon positiivista jäi siispä taskuun ja seuraava kisa on syyskuun alussa Nuuksiossa 42km. Tätä ennen pyrin laadukkaaseen harjoitteluun mökin rauhassa sekä Lofoottien upeissa maisemissa.

Nuts Pallas-Hetta 55km

Silmiä sumensi. Askel haki kontaktia kovaan ja kivikkoiseen tunturipolkuun yrittäen samalla viedä väsynyttä juoksijaa kohti viimeisen tunturin huippua. Mieli oli musta ja sen sisäiset äänet aloittivat vuoropuhelun siitä, pitäisikö juoksija jättää oman onnensa nojaan vai antaa hänelle vielä mahdollisuus. Kuin hyvä ja paha olisivat vääntäneet kättä ja mitanneet voimiaan. Yritin kuitenkin keskittää energiani ulospäin ja unohtaa näin sisäinen, syvissä vesissä käynnissä oleva taistelu pinnalla pysymisestä.

Aurinko paistoi koko komeudellaan. Pilvien tehtäväksi jäi näytellä lähinnä sivuroolia tässä mahtavassa luontonäytelmässä, jossa muutama sata juoksijaa pyrki valloittamaan Hetta-Pallaksen polkuja. 55km kilpailun alussa saatu pieni tihkusade oli kuin muisto vain. Reitti kiipesi ylös alas tuntureita ja avautuvat maisemat olivat mahtavia. Tuntui kuin olisi ollut osana jotain suurempaa kokonaisuutta juostessa näillä upeilla tunturiylängöillä. Olin läsnä ja koin upeita tunteita noustessani kivikkoa huipuille ja aina lasketellessa takaisin metsän siimekseen puiden suojiin. Olin lähtenyt juoksemaan täysin omaa itselleni sopivaa vauhtia, joka sai oloni tuntemaan vahvalta ja kestävältä.

Edessä oli viimeinen aukea ja tasainen osuus ennen viimeistä nousua Pyhäkeron huipulle. Tässä hetkessä tapahtui jotain kummallista. Juoksu muuttui raskaaksi ja tuntui että aivan kuin salamaniskusta hyvä ja vahva tuntemus muuttui täysin päinvastaiseksi tuskaksi, jossa jalkojen liikuttaminen muuttui todella raskaaksi. Tästä alkoikin noin 20km via dolorosa kohti Hetassa sijainnutta maalia.

Paha mieli oli jo jättämässä leikkiä kesken pyhäkeron nousussa, kunnes onnistuin nostamaan katseeni polun kivistä horisonttiin. Näin ja koin kauniin, kumpuilevan sekä kauas horisonttiin kaartuvan maiseman koko kehossani. Tämä sai tunteet pintaan ymmärtäessäni kuinka kaunista ja etuoikeutettua tässä maisemassa oli juosta. Hyvä sai niskalenkin ja kantoi minut huipulle kohti viimeistä laskua ja tasaista hiekkatieosuutta maaliin. Tämä herkkä ja tunteikas olo vaihtui kuitenkin musertavan tuntuiseen kokonaisvaltaiseen väsymykseen. Heikotti ja matka maaliin vaikutti aivan liian pitkältä. Hapuilin eteenpäin toivoen maaliin pääsyä enemmän kuin mitään muuta. Muutamien tienvarressa seuranneiden ihmisten kannustus antoi sanoinkuvaamattoman paljon virtaa. Etenkin parin lapsen tsempit menivät tälle juoksijalle suoraan sydämeen nostattamalla kyyneleen silmäkulmaan. Maali tuli vastaan noin viiden tunnin ja kolmen vartin tunteiden sekamelskan päätyttyä. Väsynyt, heikko ja erittäin tunteellinen olo seurasi maalintulon jälkeen. Hyvä voitti pahan.

Kuitenkin jotain kummallista tässä kisassa tapahtui. Seinä tuli vastaan samanlailla kuin vierumäellä, vaikka alkumatkasta olo oli tuntunut hyvin vahvalta. Pohtiessani tätä asiaa tulin johtopäätökseen, että kroppani ei välttämättä ole saanut tarpeeksi lepoa ja välttämätöntä kovempaa harjoitusta kilpailujen välissä. Peruskuntoni ei ole sillä tasolla, että kykenisin joka kuukausi kilpailemaan maratonin ja pidemmän mittaisilla matkoilla kovaa vauhtia. Rukan karhunkierroksen onnistumisen ja loppuun asti kantaneen vahvan juoksun jälkeen olen tehnyt pääasiassa vain palauttavaa lenkkeilyä. Kilpailujen välit ovat menneet joko palautumiseen, kevyeen lenkkeilyyn tai valmistautumiseen jo seuraavaan kisaan. Nyt onkin syvemmän pohdiskelun paikka, mitä teen jo vajaan parin viikon päästä olevan Pyhän tunturimaratonin ja syyskuun alussa olevan Nuuksion maratonin kanssa. Haluan kuitenkin kehittyä juoksijana, mutta silloin se vaatisi kilpailujen väliinjättämistä ja harjoittelua. Tai sitten juoksen rennosti retkeilymielellä ainakin toisen tulevista kilpailuista ja satsaan kovemmin lokakuussa Trail Tourin päättävään Kolin vaarojen maratoniin. Nyt kuitenkin keskittyminen palautumiseen ja kropan kuuntelemiseen.

Vierumäki Trail Marathon

Vuorossa oli kolmas BUFF trail tourin osakilpailu ja paikkana Vierumäki. Lahti Trail Runners RY kumppaneineen oli järkännyt oikein toimivan tapahtuman ja ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma näkyi myös maastossa paikka paikoin melkein koskemattomina baanoina. Karhunkierroksen jälkeen oma harjoittelu on ollut melko kevyttä päivittäistä PK lenkkeilyä ja myös uutta maantiepyörää on tullut pyöritettyä kohtuullisen tiiviisti. Viikon mittainen kutsu kertausharjoituksiin toi ainoan isomman tauon juoksuhommiin, mutta sielläkin rasitusta kertyi muista syistä koko kropalle. Laadukkaammat yksittäiset harjoitukset ovat loistaneet paria poikkeusta lukuunottamatta poissaolollaan ja tuntui että tämä osittain näkyikin tässä kisassa.

Lauantai aamuna keli tarjosi ihanteelliset puitteet startata noin maratonin mittaiseen koitokseen. Lähdöstä liikkeelle lähdettiin taas edellisten kisojen tapaan hyvin reippaasti ja itsellekin vauhti tuntui taas hieman liian kovalta ensimmäisten kilometrien aikana. Toisaalta kone aukesi tässä vauhdissa ihan hyvin ja vauhtia reilusti himmatessa löysimme Miettisen sekä Jumiskon kanssa sopivan rennon matkavauhdin. Tällä vauhdilla juoksu sujui ilman suurempia ongelmia aina noin 32 kilometrin huoltopisteelle asti, mistä alkoivat omat ongelmat. Lähdin matkaan yhdellä 0,5l pullolla ja kuvittelin tämän riittävän, kun juomapisteitä oli kuitenkin aseteltu noin 10km välein. Ei kuitenkaan riittänyt ja neste loppuikin aina kesken reilusti ennen huoltoa. Huoltopisteillä muutenkin Salomonin softflask pullo osoittautui suhteellisen hankalaksi täytettäväksi pienen suu aukkonsa takia. Oli myös ongelmia pullon avaamisessa geelistä liukkaiden sormien seurauksena ja jäin kaikilla huoltopaikoilla Jumiskosta ja Miettisestä aina 50-100m perään joka piti sitten kiriä kiinni.

Näillä paikoin kolmikko oli vielä kasassa ja otti kiinni yhden selän
Näillä paikoin kolmikko oli vielä kasassa ja otti kiinni yhden selän

Tosiaan viimeiseen huoltoon saavuin pienestä janosta kärsien ja pullon täyttö kesti taas hävyttömän kauan. Huomasin huollosta lähtiessä parivaljakon karanneen parin sadan metrin päähän ja vaikka yritin taistella eroa umpeen tuntui että jalat eivät vain enää toimineet. Tässä kohtaa alkoikin oma Jaakobin paini väsymystä vastaan. Yllätyin kuinka kova paikka on henkisesti tippua porukan matkasta jossa on viettänyt lähes koko matkan. Keskityin kuitenkin vain ja ainoastaan liikkumaan jokaisella askeleella tasaista tahtia eteenpäin ja ehdottomasti välttämään kävelyä tai turhaa panikointia. Nautin samantien heikon hetken kohdatessa reilusti juomaa ja pari geeliä jotka auttoivatkin suhteellisen nopeasti. Noin vartin päästä matkanteko tuntui taas suhteellisen siedettävältä. Vauhti oli kuitenkin tippunut reilusti ja jalat olivat aivan offilla. Toinen heikkohetki tulikin noin 3km ennen maalia ja tätä en enää pystynyt paikkaamaan juoman ollessa loppu. Yksi jäljellä ollut geelikään ei auttanut asiaan ja maalin asti meno olikin erittäin takkuista matelua. Maaliin kuitenkin pääsin sijalla 9. ajalla 3:41:17, mutta fiilikset eivät olleet kovin kummoiset. Harmitti erittäin paljon lopun katkeaminen.

Kuitenkin suurin oppi saadaan aina vaikeista hetkistä. Tasainen ja riittävä juominen on erittäin tärkeää ja se tuli nyt opittua kantapään kautta. Tulee myös miettiä uusiksi mikä olisi järkevin tapa kantaa juomaa mukana niin että huoltopisteistä selviäisi aikaa tuhraamatta. Kaksi pehmeää pulloa, jossa olisi iso suuaukko voisi olla toimiva ratkaisu. Kuulinkin, että ainakin Ultimate Direction myy tällaisia pulloja. Kisa tarjosi myös taas raakaa väsymystä vastaan taistelua, joka onkin elintärkeää kokemusta tulevaisuuteen. Tällaisia samanlaisia fiiliksiä ei saa muissa tilanteissa kuin numerolappu rinnassa. Tästä tarina jatkuu kohti Pallasta, jossa on tiedossa 55km koitos kauniissa lapin erämaassa heinäkuun lopulla.

NUTS Karhunkierros 53km

Menneenä viikonloppuna järjestetty NUTS karhunkierros oli itselleni ensimmäinen tapahtuma, jossa juoksin ultrapitkän juoksukilpailun. 53 kilometrin ”pikataival” seurasi kuvankaunista Karhunkierroksen vaellusreittiä Oulangan luontokeskukselta Rukan kylään. Samalla 53km kisa oli toinen BUFF Trail Tourin osakilpailu, jossa oli taas mahdollisuus kohennella omaa pistetilannettaan kokonaiskilpailussa. Tarjolla olisi ollut myös 80km sekä 160km ultrasarjat sekä 31km ja 8km lyhyemmät kilpailut. Tapahtuman kisakeskuksena toimi Rukan kylä, jossa vallitsikin erittäin loistava tunnelma. Tuntui siltä, että Rukalla ei ollutkaan tänä viikonloppuna juuri muita vierailijoita juoksijoiden lisäksi. Tämä loi itsestään hyvää urheilujuhlan tuntua. Nyt kisaviikonlopun jälkeen on hyvä päiväkahvin äärellä muistella omia fiiliksiä ja tapahtumia.

Matka starttasi perjantai aamuna autolla kohti Rukaa. Jyväskylästä lähti reilun tusinan verran juoksijoita Karhunkierroksen valloitukselle, joten kimppakyydeillä pääsi erittäin mukavassa seurassa taittamaan matkaa. Saavuimme Rukalle juuri sopivasti hieman ennen kello kuutta näkemään 160km sarjan lähdön, jossa oli mukana reilut 30 urhoollista juoksijaa. Heillä oli päämääränä juosta Karhunkierroksen vaellusreitin toiseen päähän Hautajärven luontotalolle ja takaisin sunnuntai aamuun kello kuuteen mennessä. Huikeita tyyppejä! Matkaseuralaisteni kanssa päätimme mennä lähdön jälkeen vielä syömään kevyet lihapullapastat Rantasipi Rukahovin ravintolaan. Illallisen jälkeen laitoin vielä omat juoksukamat kuntoon aamua varten ja kävin vielä itsekseni jaloittelemassa kevyesti pitkän automatkan päätteeksi. Jyväskyläläiset olivat varanneet itselleen kolme mökkiä aivan kisakeskuksen vierestä, jossa itsekin yhdessä majoituin.

Yö meni koiran unta nukkuessa. Taisi pieni, itselleni tyypillinen kisaa edeltävä jännitys häiritä hieman yöunia. Kuitenkin heräsin pirteänä seiskan aikoihin ja kävelimme kämppikseni Anssin kanssa aamupalalle Rukahoviin. Pari patongin palaa, banaani, lasillinen mehua ja kuppi kahvia toimi hyvin kevyenä aamupalana ennen kisabussiin nousua, joka vei 53km sarjalaiset lähtöpaikalle Oulankaan. Bussimatkalla höpötellessäni vieruskaverini kanssa huomasin sykkeeni pyörivän melko korkeissa lukemissa leposykkeeksi. 90 näytti mittari, joten perhosia oli selkeästi vatsan pohjassa kihelmöimässä. Starttipaikalla vallitsi varsin mukava juoksusää. Pilvinen +8 paikkeilla ollut lämpötila tarjosi tosi hyvät olosuhteet kisan alkuun. Ennen lähtöä aika tuntui kuluvan hyvin hitaasti ja mieli olisi ollut koko ajan päästä jo liikkeelle. Kuitenkin tunnnin odottelu kului seurustellen ja pientä verryttelyä tehden.

Startissa päätin lähteä eturivistä välttääkseni jälleen alun mahdolliset ruuhkat ja selvittääkseni minkä tasoisia menijöitä muut kärjessä lähtijät ovat. Ponkaisimme liikkeelle tasan klo 10 ja hyvin nopeasti viiden juoksijan letka, johon myös itse kuuluin, erottautui muusta porukasta lähtien pitämään suhteellisen rivakkaa vauhtia. Muutaman kilometrin jälkeen kolmikko Jalkanen, Jumisko ja Nurmi tekivät minuun ja Auvisen Anssiin hieman eroa pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Itse en halunnut lähteä tämän kolmikon vauhtiin mukaan, koska kyseessä oli ensimmäinen näin pitkä kisa ja en uskaltanut ottaa minkäänlaisia riskejä liian kovan alkuvauhdin suhteen. Löysinkin Anssin kanssa meille molemmille sopivan matkavauhdin ja taitoimme ensimmäisen kympin noin 50 minuuttiin. Syke huiteli kuitenkin omalla anaerobisella kynnyksellä tähän saakka eli noin 180-185 haarukassa. Voi olla, että kisajännitys nostatti sykkeitä jollain pykälille, koska juuri ennen strattiakin pumppu hakkasi 130. Kaveri tokaisikin, että taitaa nuorta hieman jännittää ja oikeassahan hän olikin. Tähän asti reitti oli erittäin nautinnollista juostavaa. Tasainen neulaspolku kauniiden mäntymetsä ja joki maisemien kanssa tarjosi ihanteelliset näkymät.

lähtö
Lähtö, Oulangan kansallispuisto / Karhunkierros

Juoksin vuorovedolla Anssin kanssa aina noin 16-18 kilometriin asti ja juoksu tuntui itsellä tosi hyvältä ja kevyeltä. Sykkeetkin tippuivat alun jälkeen siedettävimpiin lukemiin hieman aerobisen kynnyksen yläpuolelle 160-170 tuntumaan. Saavutimme kolmantena juosseen Nurmen näillä paikkein, kun hän oli kaatunut ja jonkinverran myös satuttanut kertomansa mukaan itseään. Hän kuitenkin totesi olevansa ok ja kunnossa, joten jatkoimme matkaa ja näin hieman omaksi yllätyksekseni juoksin kolmannella sijalla tästä eteenpäin. Jatkoin omaa itselleni sopivan tuntuista vauhtia ja huomasin parin kilometrin jälkeen juoksevani yksin muiden jäätyä vauhdistani. Seurasin jatkuvasti sykettäni ja pyrin pitämään vauhtini sen perusteella selkeästi alle anaerobisen kynnyksen, jotta olisin varma, että pääsen sitä vauhtia myös maaliin asti. Tämä ei ollut kuitenkaan helppoa, koska juoksu tuntui hyvältä ja jatkuvasti olisi tehnyt mieli lisätä vauhtia. Maltoin kuitenkin mieleni, mikä oli näin kisan jälkeen ajateltuna erittäin järkevä päätös, koska reitti alkoi pikku hiljaa muuttua entistä vaikeammaksi ja raskaammaksi juosta juurakkoisten ja pehmeiden mutkittelevien polkujen seurauksena.

Saavuin Juumaan ensimmäiselle huoltopaikalla noin 30 km kohdalla mieli hyvin positiivisena ja ilman ongelmia. Täytin tässä juomapussini ja jatkoin matkaa eteenpäin napaten myös kourallisen sipisiä matkaani. Tuuli alkoi voimistua ja sade ropista tämän jälkeen, mikä ei kuitenkaan haitannut juurikaan juoksuani. Polut alkoivat muuttua vetisemmiksi ja tämä sai myös jalkojen rasituksen nousemaan korkeammaksi. Noin 40 kilometrin kohdalla alkoi kroppani selvästi väsymään entistä enemmän ja jaloissani alkoi tuntumaan pieniä krampin oireita. Nämä tuntemukset eivät kuitenkaan missään vaiheessa muuttuneet pahemmiksi, ja uskon tasaisen energiageelien, veden ja suolatablettien nauttimisen vaikuttaneen positiivisesti asiaan.

Juoksin tasaista vauhtia aina ylämäet kävellen viimeiselle huoltopaikalle asti, mistä oli enää noin 7km matkaa maaliin. Tästä alkoi kuitenkin reitin rankin osuus, joka sisälsi jatkuvaa jyrkkää ylä- ja alamäkeä aina Valtavaaran huipulle asti. Onnekseni jalkani eivät krampanneet ja sain itseni liikkumaan hyvin määrätietoisesti ja tasaisesti koko ajan kohti maalia. Valtavaaran huipulta aukesi aivan huippu hienot näkymät ympäriinsä, eikä sade tai navakka tuuli haitanneet ollenkaan. Näin myös ennen Valtavaaran huipulla sijatsevaa mökkiä toisena juosseen Jalkasen selän noin parin minuutin päässä itsestäni. En pystynyt kuitenkaan kiristämään omaa vauhtiani yhtään sen enempää, jotta olisin kyennyt lähtemään hurjempaan takaa-ajoon. Valtavaaralta lasketeltiin leveetä hiekkabaanaa aina Rukan laskettelurinteiden alapuolelle, josta alkoi viimeinen nousu Rukatunturin päälle. Oma fiilis oli katossa, kun tässä vaiheessa vilkaisin taakseni ja varmistuin entistä enemmän siitä, että pääsen heti elämäni ensimmäisessä ultrakisassa kolmen joukkoon. Rukakylän maaliin laskettelin erittäin tyytyväisenä ja maalilinjan ylitin ajassa 5:34:14 häviten voittaja Jumiskolle noin 10 minuuttia ja Jalkaselle reilun minuutin. Fiilis oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen samaan aikaan auringon paistaessa pilven raosta.

Maaliintulon jälkeen itselleni iski hirveä horkka päälle istuessani hotelli Rukahovin aulassa seuraten samalla kilpailun etenemistä screeniltä. En päässyt vaihtamaan samantien kuivaa päälle, koska auto, jossa vaatteet olivat oli jumittunut jonnekin matkan varrelle. Palautusjuomana toiminut olut tuoppi maistui kuitenkin erittäin hyvälle ja mikäs siinä oli sohvalla istuskellessa. Jonkin ajan päästä vaihtovaatteet kuitenkin saapuivat ja kisan jälkeinen ruokailu oli myös hyvin järjestetty järjestäjien toimesta. Itselläni oli kuitenkin erittäin paljon ongelmia saada mitään kiinteää ruokaa alas, joten luonaani jäi vain lautaselliseen soppaa. Maalialueelle oli pystytetty sauna paljuineen, jossa istuskelinkin aina palkintojenjakoon saakka tutustuen samalla muihin juoksioihin. Sainkin kuulla hyviä tarinoita ulkomaiden vuorijuoksuista ja mielessäni kävikin, että jossain vaiheessa olisi tällainen ulkomaan ultrakisa vuoristossa mukava kokea.

Kisaan valmistautuminen sujui myös taas ongelmitta. Bodomin ja tämän välillä tein vain muutaman kevyen lenkin ajaen lähinnä sisään uusia Salomonin sense ultra 4 SG kenkiäni. Vanhat samat kengät olivat revenneet päkiän päältä kuukauden juoksun jälkeen, mutta toivottavasti tämä pari kestää pidempään. Tein kisaa edeltävän viikon maanantain – torstain välisenä aikana tiukan hiilihydraatti tankkauksen syömällä reilusti hiilaripitoista ruokaa sekä juomalla Fastin Malto6 hiilaritankkaukseen tarkoitettua juomaa. Kisaa edeltävänä päivänä söin ja join normaalisti ja kevyesti.

Jälleen kerran tästäkin polkujuoksu tapahtumasta jäi todella hyvä maku. Yhteisöllisyys oli Rukalla erittäin voimissaan ja pääsin taas hyvän oman juoksun ja kauniin luonnon lisäksi tutustumaan uusiin mukaviin henkilöihin. Tämä yhteisöllisyys tuntuukin olevan juuri se tekijä, joka näissä tapahtumissa eniten vetää puoleensa. Lisäksi, kun oma juoksu sujui ilman ongelmia ja sain hyvin taisteltua väsymystä vastaan, en voi olla mitään muuta kuin erittäin tyytyväinen viikonloppuun. Buff trail tourilla nousin nyt toiselle sijalle Jumiskon johtaessa noin neljällä pisteellä. Tosin ennakkoon kovimmat menijät taisivat olla valmistautumassa polkujuoksun MM skaboihin, jonka takia jättivät kuulemma tämän kisan väliin. Tästä on hyvä jatkaa.

Bodom Trail 21k

Tulevan kesän tarkoituksenani olisi juosta läpi koko BUFF Trail Tour. Kyseessä on siis kilpailusarja, jossa kilpaillaan poluilla eri mittaisilla matkoilla ympäri Suomea. Sarjassa jokainen kilpailija saa pisteitä jokaisesta osakilpailusta ja pisteiden määrä määräytyy aikaerosta voittajaan. Sarja sisältää seitsemän osakilpailuja, joiden matkat vaihtelevat 21km – 55km välillä. Itselläni on tavoitteena Tourin ansiosta nähdä ja kokea Suomen kaunista luontoa eri puolilla Suomea sekä samalla tutustua muihin saman harrastuksen omaaviin juoksijoihin.

Tänään juostu Bodom Trail oli sarjan avaava osakilpailu ja matkana oli 21km. Tapahtuma järjestettiin Bodomjärven välittömässä läheisyydessä. Tapahtumassa oli tarjolla 21km sarjan lisäksi 12km sekä 6km matkat, joten tapahtumassa oli valinnanvaraa kaikentasoisille ja -ikäisille juoksijoille. Muutenkin Bodom Trail oli tapahtumana kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut kokonaisuus. Järjestelyt oli hoidettu todella hyvin, esimerkiksi tavarasäilytys pelitti nopeasti ja turvallisesti  sekä reitin viitoitukset oli selkeästi merkitty maastoon. Erityismaininta täytyy antaa innovatiivisista tapahtumapaikalle saapumiseen ja poispääsyyn suunnitelluista ratkaisuista. Kisa-alueena toiminut Pirttimäen ulkoilumajan alue on hyvin pieni, johon ei olisi millään mahtunut kaikki tulemaan omilla autoillaan. Kuitenkin järjestäjä tarjosi mm. Kisabussin, joka lähti Helsingin keskustasta Kiasman edestä ja saapui suoraan tapahtumapaikalle. Tapahtumasta oli infottu myös rohkeasti luomaan kimppakyytejä ja porukka poimikin ahkerasti kyytiläisiä omiin kyyteihinsä. Kisapaikalla vallitsi muutenkin erittäin urheilujuhlaa aistittava tunnelma. Hymyä näkyi kaikkien kasvoilla.

Itseltäni meni valmistautuminen kisaan erittäin hyvin ja suunnitelmien mukaisesti. 8 päivää aikaisemmin juoksin yhdessä 4 muun Jyväskylän juoksuhirmun kanssa ns. viimeistelyharjoituksen 15km noin 62 minuuttiin. Tämän jälkeen kevyttä pk lenkkeilyä ja neljä päivää ennen kisaa juoksin vielä Auvisen Anssin kanssa avaavana harjoituksena 5x400m 1:23-1:13 aikoihin. Tämän ja kisan välissä käytännössä palauttelin ja toivoin hyvää superkompensaatiota kunnolle. Muutenkin talvella ja keväällä olen saanut juosta terveenä lukuunottamatta pientä juoksijanpolvea vuodenvaihteen tietämillä. Hyvän harjoituskauden olen siis saanut pidettyä päätreenien ollessa pitkä lenkki, VK 1 alueella tapahtuva 40-60min harjoitus sekä VK2 alueella juostut vetotreenit tai tasavauhtiset 30-40 minuuttiset.

Itse kisasta jäi itselleni positiiviset fiilikset. Sain jätettyä itsestäni metsään kaiken, mitä miehestä oli sinä päivänä jätettävissä ja maalissa saikin keräillä itseään hetken aikaa X-asennossa ketarat levällään. Lähdin startissa mahdollisimman edestä siinä toivossa, että välttäisin näin ruuhkat, jotka muodostuisivat polulle hypätessä alun hiekkatieosuuden jälkeen. Onnistuikin tässä ja voisi jopa sanoa, että liian hyvin, koska juoksin kärkiryhmän peesissä, jossa menijät ovat minua satakertaa kovempia poluntallaajia. En tiedä kilometriaikoja, mutta ensimmäinen kilsa taisi jonkun puheiden perusteella mennä jonnekin 3:20-3:35 hujakoille. Päästelin myös noin kaksi seuraavaa kilometriä kärkiryhmän tuntumassa kunnes ymmärsin himmatta. Tuota vauhtia jatkaessani en olisi selviytynyt kymmentä kilometriä pidemmälle. Tästä eteenpäin pienen huohottamisen jälkeen löysin itselleni sopivan vauhdin ja sain peesattua kahta muuta samaa vauhtia minun kanssa edennyttä juoksijaa. Oma juoksu tuntuikin todella hyvältä aina 12 kilometriin asti, josta lähdettin toiselle paljon teknisemmän maaston omaavalle lenkille. Tällä kierroksella löytyi reitiltä myös erittäin paljon mutaa ja liejua. Parhaimmillaan itse pludasin polvea myöten liejuun. Muta ja tekninen reitti jyrkkine ylämäkineen saikin noin 15 kilometrin kohdalla omat jalkani hapoille. Tipuinkin meidän kolmen juoksijan porukasta ja päätin vain taistella maaliin omaa maksimivauhtiani. Lopussa jouduin vielä nöyrtymään kolmelle juoksijalle, vaikka koitin kynsin ja hampain pysyä aina vähän aikaa jokaisen peesissä. Maaliin saavuin sijalle 25 ajalla 1:47:08. Kisan voittajalle hävisin 13min ja 41 sek.

Kaiken kaikkiaan omalta kohdaltani erittäin onnistunut kisa. Ainoastaan alun olisi voinut vetää hieman hiljempaa niin olisi voinut olla, että paukut olisi riittänyt paremmin maaliin asti. Mutta, näistä oppii, jos oppii. Seuraava retki suuntautuu noin puolentoista viikon päästä Kuusamon Rukalle ja Karhunkierrokselle. Siellä matkana 53km, joka tulee olemaan tähän asti pisin juoksu, jonka olen koskaan juossut. Siihen asti palauttelua ja siellä taas uudet kujeet ja tarinat.

Alku

Tästä se lähtee. Blogi, joka tulee käsittelemään pääasiassa polkujuoksu harrastustani ja sen ympärillä pyörivää ajatusten virtaa. Ajatus blogin kirjoittamisesta on muhinut päässäni jo pidemmän aikaa, mutta nyt tulevan kesän ja kisakauden kynnyksellä tartun tuumasta toimeen. Koen tarvetta päästä jäsentelemään omia ajatuksiani kirjoittamisen muodossa ja uskon, että blogin kirjoittaminen onkin mitä mainioin itseilmaisun työkalu. Intohimoni polkujuoksua kohtaan on tällä hetkellä niin suuri, että se tuottaa mielenvirtaa, jonka koen kykeneväni purkamaan parhaiten kirjoittamalla.

Tulen kirjoittamaan kisakertomuksia kaunistellen tai kaunistelematta. Tulen myös avaamaan omaa harjoitteluani sekä myös kaikkea muuta, jota polkujuoksu harrastuksena pitää sisällään. Tämä blogi toimii ikäänkuin päiväkirjana itselleni siitä, millaisin ajatuksin ja tuntein olen polkujani kulkenut.

Toinen, hieman idealistisempi tavoite blogilleni on ihmisten liikuttaminen ja inspiroiminen. Olen saanut elämäni aikana tavata lukuisia henkilöitä, jotka ovat inspiroineet minua omalla olemisellaan. Näiden ihmisten innostus omaa asiaansa kohtaan on ollut niin valtaisaa, että se on saanut minut ymmärtämään, kuinka suuri ja liikuttava voima innostuksella on myös muihin ihmisiin. Minusta on tärkeää, että omaa innostustaan saa aidosti jakaa myös muille. Maailma tarvitsee enemmän iloa. Jos joku kykenee omalla toiminnallaan auttamaan toista löytämään iloa ja innostusta, niin hyvä niin. Tulevana liikunnanopettajana olisi toki antoisaa, jos blogini toimisi liikuntainnostuksen virittäjänä sitä hakeville henkilöille.

”Happiness is not something ready made. It comes from your own actions.” – Dalai Lama