Toukokuisten mm-kisojen jälkeen ovat päivät kalenterissa vierineet nopeasti eteenpäin. Kisan jälkeisen viikon otin lepäillen, mutta jo heti tätä seuranneella viikolla aloitin valmistautumisen kohti seuraavaa kesän pääkisaa, NUTS Ylläs Pallaksen 134km matkaa. Varsin hyviä treeniviikkoja olen saanutkin alle, pääpainon ollessa viikottaisissa pitkissä lenkeissä sekä myös kerran viikkoon niin tasaisen kuin mäenkin kovemmissa lenkkareiden ulkoilutuksissa.
Buff trail tourin uutuus kisa, Aulanko Tower Trail, järjestettiin ensimmäistä kertaa viime lauantaina. Sinne ilmoittauduinkin jo hyvissä ajoin keväällä kahdesta syystä. Ensinnäkin kovavauhtinen 22km kisa kaksi viikkoa ennen pääkisaa toimisi hyvänä viimeisenä valmistavana voiteluna niin pääkopalle kuin kropalle. Toiseksi kisaaminen itselleni uusissa maisemissa ei niin älyttömän automatkan päässä sai itseni innostumaan kisasta. Niinpä viime lauantaina juoksin 22km Hämeen kansallismaisemissa.
Suunnitelmana oli lähteä tekemään nousujohteinen juoksu. Elikkä siis alkupuolisko käsijarru päällä ja loppupuolisko all in. Tämä suunnitelma toteutuikin ihan hyvin. Heti paukusta huomasin, että 4-5 kaveria lähti kovempaa kuin itse olin itselleni suunnitellut, joten en siihen kyytiin halunnut lähteä. Sepän Jonin ja Miettisen Teron kanssa löydettiin yhteinen selkeästi kaikkia tyydyttävä matkavauhti melko pian lähdön jälkeen ja tällä kolmikolla juoksimmekin pitkän matkaa yhdessä. Oma juoksu tuntui helpolta. Noin 12km kohdilla siirryin vahingossa letkamme kärkeen Jonin hakiessa hieman reittiä ja napsun verran lisäsin tässä kohtaa vauhtia. Saimmekin kiinni kisan sen hetken 5. Takkusen Kain noin 16km kohdilla. Tässä kohdin erkaannuimme parivaljakkona Kain kanssa Jonista ja Terosta. Juoksimme kimpassa noin 18km asti, jonka jälkeen laitoin itse loppuvedon päälle kisan pisimpään ylämäkeen. Sainkin kiristettyä tahtia ja tehtyä eroa. Mäen päällä kuulin podium paikan menevän minuutin päässä. Päätin yrittää. Noin kilometri ennen maalia ohitin kisan sen hetken 4. Seppäsen Jonnen. Ajattelin, että ei se 3. voi kaukana olla. Viimeisen kilsan yritinkin tulla sen, mitä kintuista irti lähti. 300m ennen maalia näin 3. selän reilun sadan metrin päässä. En aivan saanut kiinni ja maaliin tulin 4. sijalla häviten 3. sijan napanneelle Joensuun Ari-Pekalle 13 sekuntia. Maalissa hieman harmitti, kun podium paikka jäi noinkin lähelle. Olin kuitenkin hyvillä fiiliksillä, kun ennen kisaa vähän arvelutti, kuinka 22km mittainen kisa kulkee. Jalka nousi kivasti ja sain sen, mitä alun perin lähdin kisasta hakemaan.
Tästä matka jatkuukin jo ensi viikon keskiviikkona kohti Yllästä. Fiilis on tällä hetkellä oikein hyvä ja samalla hyvin odottavainen. Kovia kavereita on viivalla ja varma juttu on, että kisasta tulee kova ja raskas. Vajaan parin viikon päästä sitten selviää kunnolla, miten pitkät lenkit ovat kroppaan purreet.
(Kuva: @JOA Photography)
poluntaika 