TWC 2018 Penyagolosa

 

Ennen kauden ensimmäistä isoa tavoitetta, vuoden 2018 polkujuoksun MM-kisoja, avasin kisakauden 21.4. tutuissa maisemissa Sipoonkorpi Trailin 21km matkalla Sipoonkorven kansallispuistossa. Tavoite oli voittaa ja tämä toteutuikin. Muutenkin kisa antoi hyvän luottamuksen siihen, että kunto on hyvä kohti kauden ensimmäistä pääkisaa. Tulevan kisakauden ensimmäinen pääotos kolkutteli jo oven takana.

Lauantaina 12.5. juostiin Espanjassa, Penyagolosan kansallispuistossa vuoden 2018 MM-kilpailut. Siellä oli taas iso kunnia olla mukana ja pukea Suomi-paita ylle nyt jo kolmatta kertaa.  Kisamatka oli 85km, joka sisälsi nousua n. 5000m. Mukana oli ennätysmäärä kansallisuuksia, 49 ja yhteensä 350 juoksijaa, joista miehiä 250 ja naisia 150.

Oma talven ja kevään harjoittelu oli sujunut hyvin ja käytännössä kaikki suunnitellut harjoitukset olin saanut tehtyä. Koko pitkän harjoitusjakson olin saanut olla terveenä ja kehitystä oli tapahtunut kevättä kohti mentäessä. Olin juossut talven aikana selvästi enemmän kuin ikinä aikaisemmin ja ennen harjoituskautta suunniteltu juoksumäärien nosto oli onnistunut ongelmitta. Pientä vaivaa tuli kuitenkin kuukautta ennen kisaa kiusaamaan, mutta nopealla reagoinnilla sain senkin kuriin ja juna kohti kesän kisoja puuskutti varmasti eteenpäin.

Näillä taustoilla oli mukava matkustaa Espanjan Valencian maakunnassa sijaitsevaan Castelloon jo tiistaina. Kaikki joukkueet majoittuvat Castellosta hieman pohjoiseen Bennicassimin ranta-turisti kylässä. Hotelli ja notkuvat buffet pöydät olivat kymmenkertaisesti parempaa tasoa kuin viime vuonna Italiassa. Jotenkin tuntui, että Espanjan ollessa ensimmäistä kertaa kisaisäntänä, halusivat he näyttää, miten kisat järjestetään viimeisen päälle kunnolla. Omat huonetoverit, Markku ja Juuso, saapuivat myös tiistai-iltana ja siinä alettiin pitämään rennolla meiningillä samalla kisaan vahvasti keskittyen huonetta järjestyksessä. Markku ”faija” Kouvan isällisellä otteella homma pysyi järjissään. Käytännössä Juuso ”mä jään lepäämään” Simpanen näytti, miten kisaan valmistaudutaan itseluottamusta uhkuen ja Markku pyrki ottamaan somea haltuun koittaen saada ig-stoorit rullaamaan. Itse join kahvia ja etsin Luis Albertoa yhteiskuvaan. Hieno huone ja vielä hienompia tyyppejä.

Lopullisesti koko joukkue oli pelipaikoilla torstai-iltapäivällä. Torstaina lähdettiin viettämään myös kisojen avajaisia Castellon keskustaan. Oli upea tunnelma joukkueiden marssiessa keskustan katuja pitkin kaupunkilaisten hurratessa katujen varressa. Itse avajaiset sisälsivät joukkueiden esittelyn, puheita, kansallishymnin, ilotulituksen ja ohjelmanumeron, jossa kaksi taiteilijaa riippui köydestä kirkon ulkoseinää vasten ja pitivät siinä musiikin saattelemana upean ohjelmanumeron. Aikamoista.

Perjantaina alettiin tosissaan keskittymään kisaan. Huoltotiimi Joni, Kari ja Mikael laittoivat huoltojärjestelyt aivan timanttiseen kuntoon. Kaikki oli selvää ja huoltoon pystyi luottamaan kuin saksalaiseen taskukelloon. Itse kävin vielä perjantai-iltana vähän tuijottelemassa merelle hakien vielä vähän ekstralatausta. Oikeasti karkuun Juuson itseluottamusta ja Markun kameraa..

Merelle tuijotellessa muistutin vielä mieleen, että oma kunto on parempi kuin koskaan ja harjoittelu oli onnistunut. Itseluottamus oli kevään mittaan kasvanut ja oli edelleen korkealla, mutta kisa-aattona tulee aina välillä mieleen epäilyksiä. Näille ei kuitenkaan ole tarvetta ja siitä syystä ne oli hyvä järkeillä pois mielestä. Tavoitteena oli tehdä paras juoksu ikinä ja parantaa tällä viime vuoden MM-kisojen sijoitusta 101. Uskoin, että onnistuneella juoksulla oli tämän sijoituksen mahdollista parantua monta kymmentä pykälää.

Kisa juostiin ja parantuihan se sijoitus sijaan 79. Taso oli muutenkin kovempi kuin aikaisempina vuosina ja tähän tulokseen periaatteessa voisin olla tyytyväinen. Kuitenkin nyt jo kohta viikko kisan jälkeen on mielessä edelleen pettymys omaa juoksua kohtaan. En saanut tehtyä sellaista juoksua kuin odotin ja se näkyi maalilinjan jälkeen pettymyksenä. Tunteet kuuluvat olennaisena osana urheiluun ja tällä kertaa sitä oli aika paljon mukana. Tällä kertaa enemmän pettymystä kuin iloa. Hetken kauemmin piti aurinkolaseja pitää silmillä maalilinjan ylityksen jälkeen kuin normaalisti. Mitä kisassa sitten tapahtui. Siitä seuraavassa.

Tiesin, että kisassa tulee olemaan tosi reipas lähtö kärjen osalta, mikä helposti vetää kaikkia muitakin mukanaan. Itse halusin välttää itselleni liian kovan alkuvauhdin ja tässä onnistuinkin hyvin. Ensimmäiset kilometrit juoksin Kain ja Markun kanssa. Juoksu tuntui helpolta ja sain pidettyä alkuvauhdin rauhallisena. 8km huoltopisteen jälkeen alkoi ensimmäinen kunnon nousupätkä ja tässä kiristin hieman tahtia. Nousua seurasi noin 10km tasaista ja loivaa alamäkeä sisältävä osuus, jossa juoksu alkoi rullaamaan todella helpon tuntuisesti. Sainkin noin 13-14km kohdalla kiinni parivaljakon Halme, Simpanen. Tässä kimpassa mentiinkin noin 30 kilometriin asti, jolloin Halme lähti ylämäkiosuudella omille teilleen.

Ensimmäinen joukkuehuolto oli noin 31km kohdalla. Nopeasti uudet pullot ja geelit liiviin ja takaisin matkaan. Fiilis oli käsittämättömän hieno kylässä, jossa huoltopaikka sijaitsi. Ihmiset hurrasivat ja kannustivat hyvällä fiiliksellä. Oma fiilis oli myös korkealla, jalka nousi mukavasti ja matka eteni. 41km:ssa oli jälleen joukkuehuolto, jonne tulin hieman Juusoa edellä. Tästä alkoi loivaan ylämäkeen nouseva pätkä, jossa tuli pystyä pitämään hyvää juoksurytmiä yllä aina 51km seuraavaan huoltoon asti lukuunottamatta paria teknisempää osuutta. Tämä väli tulikin ihan hyvin. Väli 51-65km tiedettiin etukäteen reitin haastavimmaksi ja raskaimmaksi osuudeksi. Väli sisälsi reitin jyrkimmät ja pisimmät nousut ja laskut. Kai oli käynyt kisaa ennen scouttaamassa reitin läpi ja tehnyt meille muille reitistä videoanalyysin. Kiitokset Kaille tästä. Oli helppo juosta, kun tiesi mitä edessä tulee vastaan. 51km huollosta lähdin hyvällä jalalla eteenpäin ja fiilis oli edelleen korkealla. Olin mielestäni saanut pidettyä vauhdin sopivana matkaan nähden ja tunsin, että voimia oli vielä varastossa tätä pätkää varten. Näin olin myös suunnitellut. Jos tässä kohtaa hyytyy, takkiin tulee reilusti.

Jossain vaiheessa huomasin, että ollaan taas Juuson kanssa kimpassa. Siinä mentiin yhdessä kisan jyrkimmät pätkät. Matka alkoi painamaan, mutta mäen jyrkkyys onneksi loiveni lähestyessämme 62km viimeistä joukkuehuoltoa. Mäen kulma alkoi olla sellainen, että olisi pitänyt taas kyetä muuttamaan sauvatunkkaus juoksuksi. Enää en tähän kuitenkaan kyennyt. Jostain syystä jaloista oli voimat syöty ja juoksurytmin ylläpito tuntui liian raskaalta. Juuso paineli hyvällä askeleella omille teilleen ja itse jäin heiluttelemaan sauvoja. Ajattelin, että selvitän nyt itseni vain joukkuehuoltoon ja sen jälkeen alkavalla alamäki osuudella saisin kerättyä voimia lopun loivapiirteisempään osuuteen, jossa tulisi olla voimia juosta kovaa. Tällä ajatuksella punnersin Jonin ja Mikaelin kestittäviksi ja kuulin, että Juuso ja Halme ovat muutaman minuutin edellä. Sisuunnuin ja lähdin suht tekniseen alamäkeen. Kuulin huollossa, että Nokelaisen Jussi joutuu todennäköisesti jättämään leikin kesken kantapäävamman takia ja hän tulikin reitillä toiseen suuntaan vastaan kivuten takaisin huoltoon. Kantapää tohjona ja Nokelainen joutui erittäin valitettavasti keskeyttämään. Harmin paikka niin Suomen joukkuetuloksen kuin myös miehen itsensä takia. Toivottavasti jalka tulee pian kuntoon!

Alamäki tulikin jo paremmin ja muutti fiilistä paremmaksi. Viimeiset 20km jäljellä ja jaksaahan sen juosta hyvällä tahdilla. Tämä ajatus ei kuitenkaan toteutunut vaan heti alamäen jälkeen alettaessa etenemään uuteen nousuun ei jaloissa ollut enää voimia. Jalka ei noussut enää ylämäessä. Loppumatka olikin hyvin tuskaista ja hidasta etenemistä. Yritin taistella maaliin parhaani mukaan, mutta fyysinen uupumus vaikutti tottakai myös pääkoppaan. Homma ei vain edennyt ylämäkeen. Voi siis sanoa, että kunto kesti 65km asti, vaikka 85km olisi pitänyt jaksaa. Ei jaksanut ja maalissa homma purkautuikin pettymyksenä.

Vaikka oma suoritus jätti paljon hampaankoloon niin kokonaisuudessaan MM-kisat olivat taas unohtumaton elämys. Periaatteessa ennen ongelmia sain huomata, että on sitä kehitystä tapahtunut vauhdeissa. Nyt juoksin periaatteessa helpolla jalalla naisten kärjen kanssa ja sellaisten kavereiden seurassa, jotka olivat vielä hurjasti edessä vuosi pari sitten. Ehkä napsun alkuvauhdista pois ottamalla, olisi juoksu voinut tulla paremmin loppuun asti. Kaikki on kuitenkin loppupeleissä enemmän tai vähemmän jossittelua. Helpolta se juoksu tuntui sillä hetkellä. Tulos kertoo loppupeleissä totuuden. Tätä myös kunnioitetaan ja analyysien kautta aletaan kehittää entisestään heikkouksia.

Nyt MM-kisojen jälkeen kilpailen seuraavan kerran 30.6. Aulanko Tower Trailin 22km matkalla. Kisa on Buff trail tourin uutuus ja onkin mukava päästä uusiin maisemiin kisaamaan. Reitti on esittelyn mukaan hyvin monipuolinen ja odotankin innolla pääsyä juoksemaan Hämeen kansallismaisemiin. Osallistujalistaa en ole hirveästi katsonut ja se varmasti elää vielä lähempänä kisaa.

Tästä kausi jatkuu kohti kesän toista pääkisaa NUTS Ylläs Pallaksen 134km matkaa. Tämä kisa, jossa juostaan yöttömän yön läpi, on kiehtonut siitä asti, kun ensimmäisen kerran juoksin kyseisen kilpailun 55km matkan kesällä 2015. Kisaan lähtee monta kovaa juoksijaa, joten varmasti tiukka ja raadollinen kilpailu on tulossa.

Syksyllä juoksen vielä parin vuoden tauon jälkeen Nuuksio Classicin 70km matkan. Viime vuonna kyseinen matka juostiin ensimmäistä kertaa ja silloinkin kiehtoi jo olla mukana, mutta Ranskan reissu oli samaan aikaan. Nyt kuitenkin olen innoissani lähtemässä kisamaan Nuuksion kansallispuiston upeille poluille. Kärkisijojen osalta kisasta tulee nopea ja tämä täytyy myös huomioida harjoittelussa kohti tätä.

Kausi päättyy jälleen Kolille ja Vaarojen maratonille 6.10. Tarkoitus oli lähteä hakemaan viime vuoden kakkostilan sijaan voittoa 86km matkalta. Kyseinen sarja kuitenkin koki muutoksen ja sarjan matkana juostaankin nyt 65km. Kisan luonne muuttuukin nyt rajusti, kun kahden 43km mittaisen kierroksen sijasta juostaankin nyt yhtenäinen 65km kierros. Tavoite pysyy kuitenkin samana matkan lyhenemisestä huolimatta.