Sain tietää heinäkuun alussa pääseväni edustamaan Suomea polkujuoksun MM-kilpailuihin Portugaliin. Reitin pituus tulee olemaan 85km sisältäen päälle 4500m vertikaalista nousua. Kisa käydään ensi lauantaina ja paikalle lennän yhdessä muun Suomen joukkueen kanssa torstain aamulennolla. Paikkana toimii Portugalin ainoa kansallispuisto, Peneda-Geres. Kuvia kun olen paikasta katsellut, niin maisemat tulevat olemaan kohdillaan tuolla lusitaanien luvatussa maassa. Maana Portugalista en tiedä lähinnä muuta kuin maan jalkapallomaajoukkueen avauskokoonpanon kesän EM-kisoista. Toivottavasti jotain uutta tule opittua tällä reissulla.
Suomesta minun lisäksi kisaan lähtee 13 muuta juoksijaa, 7 miestä ja 5 naista. Veikkaan, että Suomen joukkue voi yltää niin miehissä kuin naisissakin lähelle kärkisijoja maiden välisessä joukkuekisassa, jossa kunkin maan kolmen parhaan juoksijan ajat lasketaan yhteen. Sen verran kovassa kunnossa ovat Suomen kärkijuoksijat tällä hetkellä. Toki meidän juoksijat saavat kivikovan vastuksen mm. Ranskan, Yhdysvaltojen ja Espanjan juoksijoista.
Itse tulen tekemään sen oman tason maksimisuorituksen, johon Keski-Suomen Alpit ovat itseni valmistaneet. En stressaa loppuajasta tai sijoituksesta yhtään vaan juoksen oman hyvän tasapainoisen suorituksen. Sen montako tuntia tulen jäämään voittajalle ei suuremmin kiinnosta, koska ero tulee joka tapauksessa olemaan iso. On mielenkiintoista nähdä, miten tulen pärjäämään Suomen joukkueen sisäisessä kilpailussa ja paljonko esimerkiksi ero Suomen nopeimpaan juoksijaan tulee olemaan. Se tulee antamaan hyvin kuvaa siitä, missä se oma taso ultrajuoksun suhteen tällä hetkellä oikeasti on – etenkin, kun oma kokemukseni maratonia pidemmistä juoksuista on vielä varsin vähäistä.
Tulen lähtemään rauhassa liikkeelle ensimmäiseen noin 6km hivuttavaan nousuun ja tätä kautta saada pidettyä elimistön energiankulutus alussa matalalla. Tällä varmistan myös energian imeytymisen elimistöön heti alusta alkaen. Tarkoitus on kuunnella kroppaa ja löytää helppo sekä rento etenemisvauhti ensimmäisen nousun jälkeen. Reitti on vaihtelevaa ylä- ja alamäkeä aina puoleen väliin asti. Näillä main noustaan reitin korkeimmalle kohdalle Serra Amarelolle (1350m). Tästä alkaa alamäkivoittoisempi osuus maaliin asti, mikä kuitenkin sisältää vielä yhden isomman nyppylän tunkattavaksi. Tällä jälkipuoliskolla tulisi alamäet pystyä juoksemaan hyvällä jalalla, samalla kuitenkin säästäen voimia viimeiseen nousuun. Kun tämän on saanut selätettyä, on matkaa maaliin enää 15km, jossa täytyy olla valmis henkisesti taistelemaan pitääkseen vauhtia yllä.
Yhtenä motiivina on tehdä juoksusta suuri tunne-elämys: olla sataprosenttisen läsnä koko juoksun ajan ja ottaa vastaan kaikki tunteet, mitä kisa tuo tullessaan, käsitellä ne ja jatkaa koko ajan omaa tekemistä. Tätä koitosta varten olen harjoitellut heinäkuun alusta asti hyvin ja omaan aiempaan kokemukseen nähden kovaa. Oma valmistautuminen on näin kaikinpuolin onnistunut hyvin. Juoksu on ollut viime kuukausien aikana hienompaa kuin koskaan, monella tasolla. Nyt on aika ulosmitata tämä suureksi elämykseksi.
poluntaika 