Vaarojen maraton

Reilu viikko sitten tossua laitettiin toisen eteen Kolilla. Myyttisessä Itä-Suomen kansallispuistossa, joka on tarinoiden ja Pieliselle aukeavien maisemien johdosta inspiroinut kulkijoita suuntaamaan kulkunsa Kolille jo vuosisatoja sitten. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna rysäytettiin näihin maisemiin vajaa tuhat polkujuoksuun hurahtanutta oman onnensa ja tarinansa kertojaa. Oli aika Suomen polkujuoksu klassikon, Vaarojen maratonin.

Oma valmistautuminen kisaan oli sujunut suunnitelmien mukaan. Elokuun lopun ja syyskuun kestänyt harjoitusjakso oli ollut viikkomääriltään itselleni tähän asti kovin. Se myös näkyi kunnossa, joka tuntui olevan hyvässä nousussa. Kisaa edeltävän viikon kevensin harjoittelua vain hieman ja kisaviikolla tein myös normaalisti kevyttä lenkkiä päivittäin. Tavoitteenani oli jälleen juosta ehjä rento juoksu. Tarkoitus ei ollut myöskään puristaa kaikkia mehuja irti itsestä, vaan pyrkiä juoksemaan 80-90% effortilla tasapainoinen itseluottamusta nostattava suoritus. Tämä sen takia, koska itselläni kausi jatkuu vielä lokakuun loppuun ja polkujuoksun MM-skaboihin.

Kisa lähti suunnitelmien mukaan rennosti liikkeelle omaa sopivaa sen päivän ”helppoa” juoksurytmiä hakien. Se löytyikin mukavasti Mäkisen Antin peesistä. Siinä kuljimme yhtä matkaa aina 15km hujakoille, jossa lähdin itse hieman kiristämään tahtia. Mukava oli kyseisen kaverin kanssa juosta. Juteltiin niitä näitä ja hän myös opetti meikäläistä polkujuoksuun tärkeänä elementtinä kuuluvien juoksulinjojen valinnoista. Aina oppii uutta.

16km vesistönylitykseen tulin Ronkaisen Tomin ja yhden muun kisailijan kanssa samaan aikaan. Nimikaima oli edeltävän viikonloppuna tykittänyt SM-maratonilla hurjaa kyytiä ja sanoi nyt sen painavan jaloissa. Ihme homma.. Meidät soudettiin vastarannalle ja hieman tämän jälkeen olikin huoltopiste, jossa täytin vesivaraston ja jatkoin matkaa. Juoksu tuntui rennolta ja ajattelin pitää samaa tahtia yllä myös kisan jälkipuoliskon, joka maastoltaan on selvästi alkupuoliskoa raskaampi ylämäkineen ja erittäin teknisin polkuineen.

18km kohdilta eteenpäin lähdin juoksemaan yksin omaa tahtia. Ryläyksen teknisten polkujen ylitys oli haastavampi, mitä olin viime vuodelta muistellut. Vauhti tyssäsi vähän väliä ja juoksuun sai todella keskittyä, jotta sai pidettyä jonkinlaista rytmiä yllä. Näillä main (20-30km) vastaan tuli monia pidemmän matkan juoksijoita, joilta sai valtavan paljon tsemppi toivotuksia, joita myös itse pyrin jakelemaan vastavuoroisesti. Hienoa ja lämmintä urheiluhenkeä.

33km huoltoon tulin tällä rennolla juoksulla hyvävoimaisena. Kuulin tässä vaiheessa, että seitsemäntenä juokseva Ruokolaisen Tero on minuutin pari edessäni ja ajattelin, että siihen selkään jos saisi tartuttua niin olisi hyvä. Sijat 5 ja 6 olivat kuitenkin kuulemma jo useamman minuutin päässä ja näiden puolesta en jaksanut sen enempää uhrata ajatustani. Jatkoin siis matkaani ja hieman kiristin vauhtiani. Ennen Mäkrän nousua Tero tulikin vastaan ja vauhti tasaantui. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja siinä juoksimme muutaman kilometrin yhdessä jutustellen. Jossain vaiheessa Tero sanoi, että mene vain, jos tuntuu siltä. Kiristin uudestaan hieman ja juoksin hyvällä tuntemuksella loppunousun juurelle asti. Loppunousussa Kolin huipulle ja maaliin näin hieman yllättäen edessäni vielä oman sarjalaisen. Selkä tulikin vastaan sen enempää vauhtia kiristäen ja maaliin pääsin kuudentena ajassa 4:27:37.

Juoksusta jäi erittäin hyvä fiilis. Sain sen, mitä halusinkin. Rennon tasaisen juoksun kohtuullisella rasituksella. Palautuminen tuntui olevan nopeaa ja kisaa seuranneena maanantaina palasin treenin pariin, kuitenkin pitäen viikon kevyenä. Vasemman jalan jalkapohja hieman kipuili tällä menneellä viikolla, mutta juuri nyt ei ole enää tuntemuksia. Veikkaan, että kisassa jalkapohja otti osumaa johonkin juureen tai kiveen ja sen takia tuotti menneen viikon lenkeillä harmaita hiuksia.

Nyt on suunnitelmissa treenata normaalisti tämä kuluva viikko ja myös sitä seuraava, mutta tällöin jo hieman keventäen kuormaa. Kolmen viikon päästä sitten onkin kauden huipennus ja lento Portugaliin. Tähän valmistautumisesta tarinaa luvassa myöhemmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s