Kohti Portugalin MM-kisoja

 

Sain tietää heinäkuun alussa pääseväni edustamaan Suomea polkujuoksun MM-kilpailuihin Portugaliin. Reitin pituus tulee olemaan 85km sisältäen päälle 4500m vertikaalista nousua. Kisa käydään ensi lauantaina ja paikalle lennän yhdessä muun Suomen joukkueen kanssa torstain aamulennolla. Paikkana toimii Portugalin ainoa kansallispuisto, Peneda-Geres. Kuvia kun olen paikasta katsellut, niin maisemat tulevat olemaan kohdillaan tuolla lusitaanien luvatussa maassa. Maana Portugalista en tiedä lähinnä muuta kuin maan jalkapallomaajoukkueen avauskokoonpanon kesän EM-kisoista. Toivottavasti jotain uutta tule opittua tällä reissulla.

Suomesta minun lisäksi kisaan lähtee 13 muuta juoksijaa, 7 miestä ja 5 naista. Veikkaan, että Suomen joukkue voi yltää niin miehissä kuin naisissakin lähelle kärkisijoja maiden välisessä joukkuekisassa, jossa kunkin maan kolmen parhaan juoksijan ajat lasketaan yhteen. Sen verran kovassa kunnossa ovat Suomen kärkijuoksijat tällä hetkellä. Toki meidän juoksijat saavat kivikovan vastuksen mm. Ranskan, Yhdysvaltojen ja Espanjan juoksijoista.

Itse tulen tekemään sen oman tason maksimisuorituksen, johon Keski-Suomen Alpit ovat itseni valmistaneet. En stressaa loppuajasta tai sijoituksesta yhtään vaan juoksen oman hyvän tasapainoisen suorituksen. Sen montako tuntia tulen jäämään voittajalle ei suuremmin kiinnosta, koska ero tulee joka tapauksessa olemaan iso. On mielenkiintoista nähdä, miten tulen pärjäämään Suomen joukkueen sisäisessä kilpailussa ja paljonko esimerkiksi ero Suomen nopeimpaan juoksijaan tulee olemaan. Se tulee antamaan hyvin kuvaa siitä, missä se oma taso ultrajuoksun suhteen tällä hetkellä oikeasti on – etenkin, kun oma kokemukseni maratonia pidemmistä juoksuista on vielä varsin vähäistä.

Tulen lähtemään rauhassa liikkeelle ensimmäiseen noin 6km hivuttavaan nousuun ja tätä kautta saada pidettyä elimistön energiankulutus alussa matalalla. Tällä varmistan myös energian imeytymisen elimistöön heti alusta alkaen. Tarkoitus on kuunnella kroppaa ja löytää helppo sekä rento etenemisvauhti ensimmäisen nousun jälkeen. Reitti on vaihtelevaa ylä- ja alamäkeä aina puoleen väliin asti. Näillä main noustaan reitin korkeimmalle kohdalle Serra Amarelolle (1350m). Tästä alkaa alamäkivoittoisempi osuus maaliin asti, mikä kuitenkin sisältää vielä yhden isomman nyppylän tunkattavaksi. Tällä jälkipuoliskolla tulisi alamäet pystyä juoksemaan hyvällä jalalla, samalla kuitenkin säästäen voimia viimeiseen nousuun. Kun tämän on saanut selätettyä, on matkaa maaliin enää 15km, jossa täytyy olla valmis henkisesti taistelemaan pitääkseen vauhtia yllä.

Yhtenä motiivina on tehdä juoksusta suuri tunne-elämys: olla sataprosenttisen läsnä koko juoksun ajan ja ottaa vastaan kaikki tunteet, mitä kisa tuo tullessaan, käsitellä ne ja jatkaa koko ajan omaa tekemistä. Tätä koitosta varten olen harjoitellut heinäkuun alusta asti hyvin ja omaan aiempaan kokemukseen nähden kovaa. Oma valmistautuminen on näin kaikinpuolin onnistunut hyvin. Juoksu on ollut viime kuukausien aikana hienompaa kuin koskaan, monella tasolla. Nyt on aika ulosmitata tämä suureksi elämykseksi.

 

Advertisement

Vaarojen maraton

Reilu viikko sitten tossua laitettiin toisen eteen Kolilla. Myyttisessä Itä-Suomen kansallispuistossa, joka on tarinoiden ja Pieliselle aukeavien maisemien johdosta inspiroinut kulkijoita suuntaamaan kulkunsa Kolille jo vuosisatoja sitten. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna rysäytettiin näihin maisemiin vajaa tuhat polkujuoksuun hurahtanutta oman onnensa ja tarinansa kertojaa. Oli aika Suomen polkujuoksu klassikon, Vaarojen maratonin.

Oma valmistautuminen kisaan oli sujunut suunnitelmien mukaan. Elokuun lopun ja syyskuun kestänyt harjoitusjakso oli ollut viikkomääriltään itselleni tähän asti kovin. Se myös näkyi kunnossa, joka tuntui olevan hyvässä nousussa. Kisaa edeltävän viikon kevensin harjoittelua vain hieman ja kisaviikolla tein myös normaalisti kevyttä lenkkiä päivittäin. Tavoitteenani oli jälleen juosta ehjä rento juoksu. Tarkoitus ei ollut myöskään puristaa kaikkia mehuja irti itsestä, vaan pyrkiä juoksemaan 80-90% effortilla tasapainoinen itseluottamusta nostattava suoritus. Tämä sen takia, koska itselläni kausi jatkuu vielä lokakuun loppuun ja polkujuoksun MM-skaboihin.

Kisa lähti suunnitelmien mukaan rennosti liikkeelle omaa sopivaa sen päivän ”helppoa” juoksurytmiä hakien. Se löytyikin mukavasti Mäkisen Antin peesistä. Siinä kuljimme yhtä matkaa aina 15km hujakoille, jossa lähdin itse hieman kiristämään tahtia. Mukava oli kyseisen kaverin kanssa juosta. Juteltiin niitä näitä ja hän myös opetti meikäläistä polkujuoksuun tärkeänä elementtinä kuuluvien juoksulinjojen valinnoista. Aina oppii uutta.

16km vesistönylitykseen tulin Ronkaisen Tomin ja yhden muun kisailijan kanssa samaan aikaan. Nimikaima oli edeltävän viikonloppuna tykittänyt SM-maratonilla hurjaa kyytiä ja sanoi nyt sen painavan jaloissa. Ihme homma.. Meidät soudettiin vastarannalle ja hieman tämän jälkeen olikin huoltopiste, jossa täytin vesivaraston ja jatkoin matkaa. Juoksu tuntui rennolta ja ajattelin pitää samaa tahtia yllä myös kisan jälkipuoliskon, joka maastoltaan on selvästi alkupuoliskoa raskaampi ylämäkineen ja erittäin teknisin polkuineen.

18km kohdilta eteenpäin lähdin juoksemaan yksin omaa tahtia. Ryläyksen teknisten polkujen ylitys oli haastavampi, mitä olin viime vuodelta muistellut. Vauhti tyssäsi vähän väliä ja juoksuun sai todella keskittyä, jotta sai pidettyä jonkinlaista rytmiä yllä. Näillä main (20-30km) vastaan tuli monia pidemmän matkan juoksijoita, joilta sai valtavan paljon tsemppi toivotuksia, joita myös itse pyrin jakelemaan vastavuoroisesti. Hienoa ja lämmintä urheiluhenkeä.

33km huoltoon tulin tällä rennolla juoksulla hyvävoimaisena. Kuulin tässä vaiheessa, että seitsemäntenä juokseva Ruokolaisen Tero on minuutin pari edessäni ja ajattelin, että siihen selkään jos saisi tartuttua niin olisi hyvä. Sijat 5 ja 6 olivat kuitenkin kuulemma jo useamman minuutin päässä ja näiden puolesta en jaksanut sen enempää uhrata ajatustani. Jatkoin siis matkaani ja hieman kiristin vauhtiani. Ennen Mäkrän nousua Tero tulikin vastaan ja vauhti tasaantui. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja siinä juoksimme muutaman kilometrin yhdessä jutustellen. Jossain vaiheessa Tero sanoi, että mene vain, jos tuntuu siltä. Kiristin uudestaan hieman ja juoksin hyvällä tuntemuksella loppunousun juurelle asti. Loppunousussa Kolin huipulle ja maaliin näin hieman yllättäen edessäni vielä oman sarjalaisen. Selkä tulikin vastaan sen enempää vauhtia kiristäen ja maaliin pääsin kuudentena ajassa 4:27:37.

Juoksusta jäi erittäin hyvä fiilis. Sain sen, mitä halusinkin. Rennon tasaisen juoksun kohtuullisella rasituksella. Palautuminen tuntui olevan nopeaa ja kisaa seuranneena maanantaina palasin treenin pariin, kuitenkin pitäen viikon kevyenä. Vasemman jalan jalkapohja hieman kipuili tällä menneellä viikolla, mutta juuri nyt ei ole enää tuntemuksia. Veikkaan, että kisassa jalkapohja otti osumaa johonkin juureen tai kiveen ja sen takia tuotti menneen viikon lenkeillä harmaita hiuksia.

Nyt on suunnitelmissa treenata normaalisti tämä kuluva viikko ja myös sitä seuraava, mutta tällöin jo hieman keventäen kuormaa. Kolmen viikon päästä sitten onkin kauden huipennus ja lento Portugaliin. Tähän valmistautumisesta tarinaa luvassa myöhemmin.