Muutama viikko on jo kulunut viimeisimmästä kisastartistani. Paikkana oli Pyhä ja matkana maraton, Pyhä tunturimaraton. Viime vuodesta reitti oli tuttu jäänyt hyvin mieleen, joten tiesin hyvin mitä kaikkea matkalla tulee vastaan. Paljon rakkakivikkoa, kurumaisemia ja upeaa polkua tunturien päällä. Kisan alla fiilis oli muutenkin hyvä ja luottavainen. Olin saanut hyviä treeniviikkoja alle Vierumäen kisan jälkeen ja kuntokin tuntui olevan hyvin nousussa vaikean alkukesän jälkeen. Tavoitteena oli saada tasapainoinen kisa ilman hyytymistä. Viime vuoden ajan alle halusin myös reilusti juosta.
Kisa lähti osaltani liikkeelle rauhassa täysin omia tuntemuksia kuunnellen. Kärki lähti tietysti samantien omille teilleen, mutta itse maltoin mieleni ja en lähtenyt hönkimään omaan kuntoon nähden ylikovaa. Tavoitteenani oli juosta puoleen väliin asti ”helppoa” juoksua ja siitä sitten kiristää loppua kohden. Tämä tuntuikin onnistuvan ihan hyvin. Olo tuntui puolen välin juomapisteellä hyvin vahvalta. Sijoitus taisi tässä vaiheessa olla kuudes ja kuulin parin edellä menevän olevan muutaman minuutin päässä. Päätin lähteä jahtiin. Reitin raskaimmat osuudet sijoittuivat jälkipuoliskolle ja tästäkin syystä tuntui järkevältä alkaa vasta tässä vaiheessa hengittelemään raskaammin. Meno tuntui hyvältä ja rennolta. 33km huollon jälkeen alkoi pitkä loiva nousu tunturin päälle. Tässä kohtaa kohentelin sijoitustani viidenneksi, mutta nousun jälkeen aivan yllättäen molemmat takareidet iskivät kramppiin. Otin samantien suolaa, mutta pari minuuttia siinä taisi mennä, että sain uudestaan kunnolla juoksuaskelista kiinni. Kuitenkin krampit laukesivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin ja matka jatkui. Kuitenkaan en uskaltanut yhtään kiristää tahtia siinä pelossa, että krampit tulisivat uudestaan. Mutta ihan hyvällä rytmillä sain jakettua viimeiseen nousuun saakka. Tämä meni reipasta kävelyä ylös, jonka jälkeen laskettelurinteen rallattelu alas maaliin meinasi taas laukaista krampit. Onneksi maali tuli kuitenkin vastaan ajassa 4:12.
Olin tyytyväinen kisaan. Viime vuoden ajan alle pääsin reilusti ja sain ehjän kisan lukuunottamatta kramppeja, jotka pakottivat hetken kävelyyn. Kaiken kaikkiaan oli taas aivan mahtavaa päästä juoksemaan upeille tunturipoluille. Nautinto oli taattu koko matkan ajan.
Kisan jälkeen viikko vierähti Nizzassa, jossa myös kevyttä lenkkiä tuli tehtyä. Nyt on tullut 1,5 viikkoa treenattua kunnolla. Kolilla tulee juostua taas lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna seuraavan kerran kilpaa Vaarojen maratonilla. Tämän jälkeen on vielä isompi koitos edessä lokakuun lopulla. Nyt vain hyviä ja nautinnollisia treeniviikkoja alle niin hyvä tulee. Kunto on nousussa.
poluntaika 