Nuuksio Classic Trail Marathon

Nuuksio Classic. Viime vuonna kyseinen tapahtuma oli itselleni ensimmäinen maraton ja siitä nyt vuoden kokeneempana sekä pitempiä kisoja enemmän kiertäneenä voin sanoa, että eteenpäin on kunnon puolesta menty suurin harppauksin. Viime vuonna maksoin kalliita oppirahoja jalkojen pettäessä ja ajan painuessa pitkälti neljän ja puolen tunnin päälle. Kuitenkin tämä Suomen polkujuoksu klassikko on itselleni toiminut isona innostuksen alullepanijana omaan polkujuoksu harrastukseen. Tapahtumalla on ja tulee näin varmaankin aina olemaan iso ja merkittävä paikka omassa arvoasteikossani. Tästä kaikki alkoi ja tähän on taas tultu.

Oma valmistautuminen kisaan meni tosi hyvin suunnitelmien mukaisesti. Kahden viikon tehopainoitteinen treenijakso lupaili hyvää kulkua. Elokuun lopulla vietin myös juoksupainoitteisen lomaviikon Tromson sky race maastoissa sekä Lofoottien upeilla vuoripoluilla. Tämä antoi henkisesti ja fyysisesti hyvää latausta tulevaa kisaa varten. Edeltävä viikko sujui valmisteluiden ja tankkauksien puolesta mallikkaasti, joka toi parin avaavan lenkin lisäksi hyvää itseluottamusta ja luottoa omaan tekemiseen. Näin ollen fiilis oli erittäin hyvä odottaen lauantaita.

Kisa-aamu aukeni sateisena ja sopivan syksyisen viileän raikkaana. Paikanpäällä kuulumisien vaihtoa kavereiden kanssa sekä myös pientä verryttelyä ja viime hetkien kamojen säätöä. Matkaan lähdin jälleen jo edellisistä kisoista tuttujen maximin geelien kanssa. Nestettä imin myös jälleen Salomonin 1,5l juomarakosta jonka saa hyvin istutettua UD:n riisuttuun Anton Krupickan nimikkoliiviin. Jalassa Salomonin Sense Ultrat, jotka tarjosivatkin hyvin luottoa märillä Nuuksion poluilla.

Ajatuksena oli lähteä alussa sopivan rauhassa ja säästellä voimia tällä tavoin loppuun asti. Tämä onnistuikin hyvin ja Rannankarin Markuksen kanssa saimme tehtyä hyvää vuorovetoa. Alun reitti tarjosi vaihtelevaa profiilia pienine nousuineen ja laskuineen. Reitti oli myös hyvin märässä kunnossa tarjoten näin liukkaudellaan hieman lisähaastetta. Juoksu tuntui Solvallan swinghillin päälle asti hieman tukkoiselta ja parasta virettä sai toivoa tulevan edessäpäin vastaan. Ehkä tämä johtui melko kattavasta tankkauksesta, mutta mäen päältä meno alkoi tuntua pikku hiljaa paremmalta.

Matkanteko alkoi maistua hyvältä ja tuntui, että rauhallinen aloitus toimi hyvin paikkoja aukaisten. Reitti ennen juomatäydennystä 26 kilometrin kohdalla tarjosi välillä helpompaa ja nopeampaa polun pätkää, mutta vastapainoksi oli myös erittäin teknistä pikkupiirteistä polkua. Saimme kaksikkona pidettyä hyvää ainakin itselleni siihen paikkaan sopivaa matkavauhtia yllä ja juomahuolto tulikin vastaan juoksun kulkiessa hyvällä fiiliksellä.

Suunnitelmani oli tästä eteenpäin yrittää kiristää tahtia tasaisesti maaliin asti. Selkiä alkoi tulla vastaan ja sijoitus koheni. Nopeasti matkasimme kolmikkona Markuksen ja Luiron Antin kanssa Antin pitäessä huolen matkavauhdista. Syke alkoi nousta lähelle omaa anaerobista kynnystä ja päättelin tästä, että ainakaan yhtään kovempaa en voisi lähteä menemään, vaikka vire tuntui alun jälkeen nyt hyvältä. Viimeisessä mahdollisessa huoltopisteessä 33 kilometrin kohdalla minun ei tarvinnut pysähtyä ja jatkoinkin tästä matkaa hetken yksikseni. Näin, että seuralaiseni jäivät huoltamaan ja itse yritin lähteä puskemaan viimeistä päivää karkuun. Muutaman kilometrin pienen irtiotto yrityksen jälkeen kuitenkin totesin, että tässä sitä taas mennään samassa letkassa. Tosin vetovastuu oli nyt vaihtunut omille harteilleni ja yritinkin päästellä loppuun asti sen mitä oli irrotettavissa. Selkiä tuli taas muutamia vastaan, mutta matka alkoi piiputtamaan jo melkolailla kunnes kyltti tarjosi tiedon, että viimeinen kilometri oli enää jäljellä. Itselläni ei enää tässä vaiheessa ollut voimia kiristää tahtia ja kysyinkin missä voimissa Markus ja Antti olivat. Kiiteltiin toisiamme ja todettiin, että hieno reissu tuli tehtyä. Antti tästä vielä kevyen näköisellä askeleella yritti kiristää loppuun asti, mutta itse Markuksen kanssa tyydyimme jo hyvissä ajoin ennen maaliviivaa kertaamaan kisan taphtumia ja päätimme tulla yhtäaikaa maaliin. Totesimme myös, että tavoite allen neljän tunnin juoksusta onnistui mainioisti. Maalissa kellot näyttivät 3:52:52. Kärki veti järkyttävän kovaa voittajan kellottaessa uuden reittiennätyksen lukemiin 3:07:59. Näin itselläni eroa tähän kertyi ikuisuuden verran (44:54min) Paljon pitää lenkkipolkua kuluttaa, jos tuollaisiin aikoihin pääsee edes lähellekkään.

kuvaaja Juha Saastamoinen
kuvaaja Juha Saastamoinen

Kisasta jäi erittäin hyvä ja onnistunut fiilis. Kaikki toimi hyvin ja suunnitelma vauhdiltaan nousujohteisesta kisasta onnistui mainiosti. Tämä toi taas luottoa omaan kuntoon ja siihen että se voisi kestää myös hieman kovempaakin alkuvauhtia. Palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja viikot ennen Tourin päättävää Vaarojen maratonia (3.10.) käytän jälleen tehopainoitteiseen harjoitteluun mukaan lukien tulevan viikonlopun kevyt vaellus tulevissa kisamaisemissa. Muutenkin tällä hetkellä elämä rullaa mallikkaasti ja se näkyy myös juoksussa. Hyvä tästä on taas jatkaa.