Vierumäki Trail Marathon

Vuorossa oli kolmas BUFF trail tourin osakilpailu ja paikkana Vierumäki. Lahti Trail Runners RY kumppaneineen oli järkännyt oikein toimivan tapahtuman ja ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma näkyi myös maastossa paikka paikoin melkein koskemattomina baanoina. Karhunkierroksen jälkeen oma harjoittelu on ollut melko kevyttä päivittäistä PK lenkkeilyä ja myös uutta maantiepyörää on tullut pyöritettyä kohtuullisen tiiviisti. Viikon mittainen kutsu kertausharjoituksiin toi ainoan isomman tauon juoksuhommiin, mutta sielläkin rasitusta kertyi muista syistä koko kropalle. Laadukkaammat yksittäiset harjoitukset ovat loistaneet paria poikkeusta lukuunottamatta poissaolollaan ja tuntui että tämä osittain näkyikin tässä kisassa.

Lauantai aamuna keli tarjosi ihanteelliset puitteet startata noin maratonin mittaiseen koitokseen. Lähdöstä liikkeelle lähdettiin taas edellisten kisojen tapaan hyvin reippaasti ja itsellekin vauhti tuntui taas hieman liian kovalta ensimmäisten kilometrien aikana. Toisaalta kone aukesi tässä vauhdissa ihan hyvin ja vauhtia reilusti himmatessa löysimme Miettisen sekä Jumiskon kanssa sopivan rennon matkavauhdin. Tällä vauhdilla juoksu sujui ilman suurempia ongelmia aina noin 32 kilometrin huoltopisteelle asti, mistä alkoivat omat ongelmat. Lähdin matkaan yhdellä 0,5l pullolla ja kuvittelin tämän riittävän, kun juomapisteitä oli kuitenkin aseteltu noin 10km välein. Ei kuitenkaan riittänyt ja neste loppuikin aina kesken reilusti ennen huoltoa. Huoltopisteillä muutenkin Salomonin softflask pullo osoittautui suhteellisen hankalaksi täytettäväksi pienen suu aukkonsa takia. Oli myös ongelmia pullon avaamisessa geelistä liukkaiden sormien seurauksena ja jäin kaikilla huoltopaikoilla Jumiskosta ja Miettisestä aina 50-100m perään joka piti sitten kiriä kiinni.

Näillä paikoin kolmikko oli vielä kasassa ja otti kiinni yhden selän
Näillä paikoin kolmikko oli vielä kasassa ja otti kiinni yhden selän

Tosiaan viimeiseen huoltoon saavuin pienestä janosta kärsien ja pullon täyttö kesti taas hävyttömän kauan. Huomasin huollosta lähtiessä parivaljakon karanneen parin sadan metrin päähän ja vaikka yritin taistella eroa umpeen tuntui että jalat eivät vain enää toimineet. Tässä kohtaa alkoikin oma Jaakobin paini väsymystä vastaan. Yllätyin kuinka kova paikka on henkisesti tippua porukan matkasta jossa on viettänyt lähes koko matkan. Keskityin kuitenkin vain ja ainoastaan liikkumaan jokaisella askeleella tasaista tahtia eteenpäin ja ehdottomasti välttämään kävelyä tai turhaa panikointia. Nautin samantien heikon hetken kohdatessa reilusti juomaa ja pari geeliä jotka auttoivatkin suhteellisen nopeasti. Noin vartin päästä matkanteko tuntui taas suhteellisen siedettävältä. Vauhti oli kuitenkin tippunut reilusti ja jalat olivat aivan offilla. Toinen heikkohetki tulikin noin 3km ennen maalia ja tätä en enää pystynyt paikkaamaan juoman ollessa loppu. Yksi jäljellä ollut geelikään ei auttanut asiaan ja maalin asti meno olikin erittäin takkuista matelua. Maaliin kuitenkin pääsin sijalla 9. ajalla 3:41:17, mutta fiilikset eivät olleet kovin kummoiset. Harmitti erittäin paljon lopun katkeaminen.

Kuitenkin suurin oppi saadaan aina vaikeista hetkistä. Tasainen ja riittävä juominen on erittäin tärkeää ja se tuli nyt opittua kantapään kautta. Tulee myös miettiä uusiksi mikä olisi järkevin tapa kantaa juomaa mukana niin että huoltopisteistä selviäisi aikaa tuhraamatta. Kaksi pehmeää pulloa, jossa olisi iso suuaukko voisi olla toimiva ratkaisu. Kuulinkin, että ainakin Ultimate Direction myy tällaisia pulloja. Kisa tarjosi myös taas raakaa väsymystä vastaan taistelua, joka onkin elintärkeää kokemusta tulevaisuuteen. Tällaisia samanlaisia fiiliksiä ei saa muissa tilanteissa kuin numerolappu rinnassa. Tästä tarina jatkuu kohti Pallasta, jossa on tiedossa 55km koitos kauniissa lapin erämaassa heinäkuun lopulla.