NUTS Karhunkierros 53km

Menneenä viikonloppuna järjestetty NUTS karhunkierros oli itselleni ensimmäinen tapahtuma, jossa juoksin ultrapitkän juoksukilpailun. 53 kilometrin ”pikataival” seurasi kuvankaunista Karhunkierroksen vaellusreittiä Oulangan luontokeskukselta Rukan kylään. Samalla 53km kisa oli toinen BUFF Trail Tourin osakilpailu, jossa oli taas mahdollisuus kohennella omaa pistetilannettaan kokonaiskilpailussa. Tarjolla olisi ollut myös 80km sekä 160km ultrasarjat sekä 31km ja 8km lyhyemmät kilpailut. Tapahtuman kisakeskuksena toimi Rukan kylä, jossa vallitsikin erittäin loistava tunnelma. Tuntui siltä, että Rukalla ei ollutkaan tänä viikonloppuna juuri muita vierailijoita juoksijoiden lisäksi. Tämä loi itsestään hyvää urheilujuhlan tuntua. Nyt kisaviikonlopun jälkeen on hyvä päiväkahvin äärellä muistella omia fiiliksiä ja tapahtumia.

Matka starttasi perjantai aamuna autolla kohti Rukaa. Jyväskylästä lähti reilun tusinan verran juoksijoita Karhunkierroksen valloitukselle, joten kimppakyydeillä pääsi erittäin mukavassa seurassa taittamaan matkaa. Saavuimme Rukalle juuri sopivasti hieman ennen kello kuutta näkemään 160km sarjan lähdön, jossa oli mukana reilut 30 urhoollista juoksijaa. Heillä oli päämääränä juosta Karhunkierroksen vaellusreitin toiseen päähän Hautajärven luontotalolle ja takaisin sunnuntai aamuun kello kuuteen mennessä. Huikeita tyyppejä! Matkaseuralaisteni kanssa päätimme mennä lähdön jälkeen vielä syömään kevyet lihapullapastat Rantasipi Rukahovin ravintolaan. Illallisen jälkeen laitoin vielä omat juoksukamat kuntoon aamua varten ja kävin vielä itsekseni jaloittelemassa kevyesti pitkän automatkan päätteeksi. Jyväskyläläiset olivat varanneet itselleen kolme mökkiä aivan kisakeskuksen vierestä, jossa itsekin yhdessä majoituin.

Yö meni koiran unta nukkuessa. Taisi pieni, itselleni tyypillinen kisaa edeltävä jännitys häiritä hieman yöunia. Kuitenkin heräsin pirteänä seiskan aikoihin ja kävelimme kämppikseni Anssin kanssa aamupalalle Rukahoviin. Pari patongin palaa, banaani, lasillinen mehua ja kuppi kahvia toimi hyvin kevyenä aamupalana ennen kisabussiin nousua, joka vei 53km sarjalaiset lähtöpaikalle Oulankaan. Bussimatkalla höpötellessäni vieruskaverini kanssa huomasin sykkeeni pyörivän melko korkeissa lukemissa leposykkeeksi. 90 näytti mittari, joten perhosia oli selkeästi vatsan pohjassa kihelmöimässä. Starttipaikalla vallitsi varsin mukava juoksusää. Pilvinen +8 paikkeilla ollut lämpötila tarjosi tosi hyvät olosuhteet kisan alkuun. Ennen lähtöä aika tuntui kuluvan hyvin hitaasti ja mieli olisi ollut koko ajan päästä jo liikkeelle. Kuitenkin tunnnin odottelu kului seurustellen ja pientä verryttelyä tehden.

Startissa päätin lähteä eturivistä välttääkseni jälleen alun mahdolliset ruuhkat ja selvittääkseni minkä tasoisia menijöitä muut kärjessä lähtijät ovat. Ponkaisimme liikkeelle tasan klo 10 ja hyvin nopeasti viiden juoksijan letka, johon myös itse kuuluin, erottautui muusta porukasta lähtien pitämään suhteellisen rivakkaa vauhtia. Muutaman kilometrin jälkeen kolmikko Jalkanen, Jumisko ja Nurmi tekivät minuun ja Auvisen Anssiin hieman eroa pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Itse en halunnut lähteä tämän kolmikon vauhtiin mukaan, koska kyseessä oli ensimmäinen näin pitkä kisa ja en uskaltanut ottaa minkäänlaisia riskejä liian kovan alkuvauhdin suhteen. Löysinkin Anssin kanssa meille molemmille sopivan matkavauhdin ja taitoimme ensimmäisen kympin noin 50 minuuttiin. Syke huiteli kuitenkin omalla anaerobisella kynnyksellä tähän saakka eli noin 180-185 haarukassa. Voi olla, että kisajännitys nostatti sykkeitä jollain pykälille, koska juuri ennen strattiakin pumppu hakkasi 130. Kaveri tokaisikin, että taitaa nuorta hieman jännittää ja oikeassahan hän olikin. Tähän asti reitti oli erittäin nautinnollista juostavaa. Tasainen neulaspolku kauniiden mäntymetsä ja joki maisemien kanssa tarjosi ihanteelliset näkymät.

lähtö
Lähtö, Oulangan kansallispuisto / Karhunkierros

Juoksin vuorovedolla Anssin kanssa aina noin 16-18 kilometriin asti ja juoksu tuntui itsellä tosi hyvältä ja kevyeltä. Sykkeetkin tippuivat alun jälkeen siedettävimpiin lukemiin hieman aerobisen kynnyksen yläpuolelle 160-170 tuntumaan. Saavutimme kolmantena juosseen Nurmen näillä paikkein, kun hän oli kaatunut ja jonkinverran myös satuttanut kertomansa mukaan itseään. Hän kuitenkin totesi olevansa ok ja kunnossa, joten jatkoimme matkaa ja näin hieman omaksi yllätyksekseni juoksin kolmannella sijalla tästä eteenpäin. Jatkoin omaa itselleni sopivan tuntuista vauhtia ja huomasin parin kilometrin jälkeen juoksevani yksin muiden jäätyä vauhdistani. Seurasin jatkuvasti sykettäni ja pyrin pitämään vauhtini sen perusteella selkeästi alle anaerobisen kynnyksen, jotta olisin varma, että pääsen sitä vauhtia myös maaliin asti. Tämä ei ollut kuitenkaan helppoa, koska juoksu tuntui hyvältä ja jatkuvasti olisi tehnyt mieli lisätä vauhtia. Maltoin kuitenkin mieleni, mikä oli näin kisan jälkeen ajateltuna erittäin järkevä päätös, koska reitti alkoi pikku hiljaa muuttua entistä vaikeammaksi ja raskaammaksi juosta juurakkoisten ja pehmeiden mutkittelevien polkujen seurauksena.

Saavuin Juumaan ensimmäiselle huoltopaikalla noin 30 km kohdalla mieli hyvin positiivisena ja ilman ongelmia. Täytin tässä juomapussini ja jatkoin matkaa eteenpäin napaten myös kourallisen sipisiä matkaani. Tuuli alkoi voimistua ja sade ropista tämän jälkeen, mikä ei kuitenkaan haitannut juurikaan juoksuani. Polut alkoivat muuttua vetisemmiksi ja tämä sai myös jalkojen rasituksen nousemaan korkeammaksi. Noin 40 kilometrin kohdalla alkoi kroppani selvästi väsymään entistä enemmän ja jaloissani alkoi tuntumaan pieniä krampin oireita. Nämä tuntemukset eivät kuitenkaan missään vaiheessa muuttuneet pahemmiksi, ja uskon tasaisen energiageelien, veden ja suolatablettien nauttimisen vaikuttaneen positiivisesti asiaan.

Juoksin tasaista vauhtia aina ylämäet kävellen viimeiselle huoltopaikalle asti, mistä oli enää noin 7km matkaa maaliin. Tästä alkoi kuitenkin reitin rankin osuus, joka sisälsi jatkuvaa jyrkkää ylä- ja alamäkeä aina Valtavaaran huipulle asti. Onnekseni jalkani eivät krampanneet ja sain itseni liikkumaan hyvin määrätietoisesti ja tasaisesti koko ajan kohti maalia. Valtavaaran huipulta aukesi aivan huippu hienot näkymät ympäriinsä, eikä sade tai navakka tuuli haitanneet ollenkaan. Näin myös ennen Valtavaaran huipulla sijatsevaa mökkiä toisena juosseen Jalkasen selän noin parin minuutin päässä itsestäni. En pystynyt kuitenkaan kiristämään omaa vauhtiani yhtään sen enempää, jotta olisin kyennyt lähtemään hurjempaan takaa-ajoon. Valtavaaralta lasketeltiin leveetä hiekkabaanaa aina Rukan laskettelurinteiden alapuolelle, josta alkoi viimeinen nousu Rukatunturin päälle. Oma fiilis oli katossa, kun tässä vaiheessa vilkaisin taakseni ja varmistuin entistä enemmän siitä, että pääsen heti elämäni ensimmäisessä ultrakisassa kolmen joukkoon. Rukakylän maaliin laskettelin erittäin tyytyväisenä ja maalilinjan ylitin ajassa 5:34:14 häviten voittaja Jumiskolle noin 10 minuuttia ja Jalkaselle reilun minuutin. Fiilis oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen samaan aikaan auringon paistaessa pilven raosta.

Maaliintulon jälkeen itselleni iski hirveä horkka päälle istuessani hotelli Rukahovin aulassa seuraten samalla kilpailun etenemistä screeniltä. En päässyt vaihtamaan samantien kuivaa päälle, koska auto, jossa vaatteet olivat oli jumittunut jonnekin matkan varrelle. Palautusjuomana toiminut olut tuoppi maistui kuitenkin erittäin hyvälle ja mikäs siinä oli sohvalla istuskellessa. Jonkin ajan päästä vaihtovaatteet kuitenkin saapuivat ja kisan jälkeinen ruokailu oli myös hyvin järjestetty järjestäjien toimesta. Itselläni oli kuitenkin erittäin paljon ongelmia saada mitään kiinteää ruokaa alas, joten luonaani jäi vain lautaselliseen soppaa. Maalialueelle oli pystytetty sauna paljuineen, jossa istuskelinkin aina palkintojenjakoon saakka tutustuen samalla muihin juoksioihin. Sainkin kuulla hyviä tarinoita ulkomaiden vuorijuoksuista ja mielessäni kävikin, että jossain vaiheessa olisi tällainen ulkomaan ultrakisa vuoristossa mukava kokea.

Kisaan valmistautuminen sujui myös taas ongelmitta. Bodomin ja tämän välillä tein vain muutaman kevyen lenkin ajaen lähinnä sisään uusia Salomonin sense ultra 4 SG kenkiäni. Vanhat samat kengät olivat revenneet päkiän päältä kuukauden juoksun jälkeen, mutta toivottavasti tämä pari kestää pidempään. Tein kisaa edeltävän viikon maanantain – torstain välisenä aikana tiukan hiilihydraatti tankkauksen syömällä reilusti hiilaripitoista ruokaa sekä juomalla Fastin Malto6 hiilaritankkaukseen tarkoitettua juomaa. Kisaa edeltävänä päivänä söin ja join normaalisti ja kevyesti.

Jälleen kerran tästäkin polkujuoksu tapahtumasta jäi todella hyvä maku. Yhteisöllisyys oli Rukalla erittäin voimissaan ja pääsin taas hyvän oman juoksun ja kauniin luonnon lisäksi tutustumaan uusiin mukaviin henkilöihin. Tämä yhteisöllisyys tuntuukin olevan juuri se tekijä, joka näissä tapahtumissa eniten vetää puoleensa. Lisäksi, kun oma juoksu sujui ilman ongelmia ja sain hyvin taisteltua väsymystä vastaan, en voi olla mitään muuta kuin erittäin tyytyväinen viikonloppuun. Buff trail tourilla nousin nyt toiselle sijalle Jumiskon johtaessa noin neljällä pisteellä. Tosin ennakkoon kovimmat menijät taisivat olla valmistautumassa polkujuoksun MM skaboihin, jonka takia jättivät kuulemma tämän kisan väliin. Tästä on hyvä jatkaa.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”NUTS Karhunkierros 53km

  1. Hieno juoksu! Oli mukava jutella kisan jälkeen.
    Olet nuori ja sulla on paljon potentiaalia! Ensi kerralla voi sitten lähteä kokeilemaan rohkeammin alkuvauhtia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s