Pitkä aika on vierähtänyt viimeisimmästä blogi päivityksestä. Mutta ehkä nyt on oivallinen aika seuraavalle, kun tämän kauden huipennus on jo lähes oven takana. Sunnuntaina lento vie nimittäin reissuseurueemme (Minä, Ville ja Nooa) Geneveen ja sieltä bussilla Chamonixiin. On kuulemma hienot maisemat odottamassa, ja vähän kun on googlaillut sekä pari kertaa reittikarttaa hypistellyt (lue: vähintään joka toinen päivä viimeisen kuukauden ajan) niin kyllä se lähes kestää vertailun Malminkartanon jätemäen kanssa. Anyway unohtumaton UTMB viikko edessä ja kisa nimeltä TDS. 119km Mont Blancin huippua kiertäen. Aluksi kuitenkin pika yhteenveto menneestä.
Kun treenikausi pääsi kunnolla käynnistymään kautta 2017 varten alkutalvesta 2016, oli itsellä mielessä kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen oli päästä polkujuoksun MM-kisoihin Italiaan ja kisata siellä elämäni kisa. Pääsin mukaan, mutta elämäni parasta kisaa en saanut siellä aikaiseksi. Tästä lisää kohta myöhemmin. Toinen tavoite oli tämä tuleva TDS.
Kausi 2016 päättyi loukkaantumiseen Portugalin MM-kisoissa. Tämän jälkeen oli selvät sävelet laittaa jalka kuntoon noin kuukauden juoksuttomalla jaksolla. Tässä vaiheessa oli aikaa lueskella ajatuksella myös läpi Jason Koopin Training essentials for ultrarunning –kirja. Tämä vankasti tutkimustietoon ultrajuoksuharjoittelusta perustuva teos olikin pääroolissa, kun aloin suunnitella harjoitusjaksoa kautta 2017 varten.
Joulukuu meni totutellen jälleen juoksuun ja tunnustellen jalkaa. Vaiva ei enää laittanut estettä juoksemiseen ja uskalsin joulukuun lopussa juosta jo lähes päivittäin. Tammikuusta aina maaliskuun alkuun oli tarkoitus kehittää maksimikestävyys aluetta. Avainharjoituksina toimi 3 kertaa viikkoon tehty 4-5x3min intervalli juoksumatolla 6-8% nousukulmaan. Muu treeni oli rauhallista pk lenkkeilyä sekä pyrin vähintään kerran viikkoon tekemään maksimivoimatreenin jaloille yhden jalan kyykyllä ja yhden jalan maastavedolla. Tämä voimatreeni on kevennettynä jatkunut aina tähän päivään saakka.
Maaliskuussa siirryin kehittämään vauhtikestävyys puolta ja lisäsin myös jonkinverran määrää koko ajan kesän lähestyessä. Tämä maaliskuusta aina huuhtikuun loppuun ulottuneen jakson avainharjoituksina toimivat 2-3 kertaa viikkoon tehdyt 3×8-10min intervallit 8% nousukulmaan. Laajavuoressa kävin myös juoksemassa jonkinverran pidempiä vetoja sisältäen ylä- että alamäkeä noin kerran viikkoon. Viikkoihin mahtui myös yksi pitkä lenkki ja muu tekeminen oli sitten kevyttä hölkkää.
Huuhtikuussa sain tietää pääseväni MM-kisoihin Italiaan 10.6. Tämä kisa ohjasi täysin harjoittelua siitä hetkestä eteenpäin. Huuhtikuun lopussa ja toukokuun alussa pidin kolmen viikon kisaputken, joka sisälsi Sipoonkorven 10km, Bodomtrailin 21km sekä Espoon 11km kisat. Kisat toimivat hyvinä VK/MK harjoituksina ja pyrin myös samalla tekemään viikossa myös yhden rauhallisen pitkän lenkin sekä yhden VK harjoituksen Laajavuoressa. Näille kisaviikoilla, lukuunottamatta Bodomtrail viikkoa, pidin myös juoksumäärät ylhäällä. Espoon kisan jälkeen oli kaksi viikkoa hyvää treeniviikkoa edessä ennen keventelyä Italiaa varten. Näillä viikoilla tein viikossa pari VK treeniä mäessä sekä yhden tai kaksi pitkää lenkkiä mäessä.
MM-kisoissa kisattiin tänä vuonna 49km keskimatkalla. Kisa meni puoliväliin asti suunnitelmien mukaisesti ja rauhallisella alulla luulin kykeneväni kiristämään loppua kohti. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kisan jälkimmäinen puolisko oli vaikea. Jyrkät ylämäet eivät vain nousseet helteessä. Kisan jälkeen oli helppo tehdä analyysi mitä täytyy kesän aikana tehdä, jotta tulevissa kisoissa ei olisi samaa ongelmaa. Vastaus sisälsi viisi kirjainta. Mäkeä. Päätin myös imeä oppia maailmanmestarilta ja ottaa sauvat käyttöön aina kisoihin, jos nousua on enemmän kuin pari tonnia.
Nyt on sitten treenattu kesäkuun puolivälistä aina viime viikkoon asti juoksumääriä painottaen. Mäkeä on tullut tehtyä ja tuntuu, että kroppa on alkanut ymmärtämäänkin asian päälle jotain. Päätreenit ovat olleetkin pitkät 3-4 tunnin mäkisetit, joissa verttimetrejä on aina kertynyt treeniin noin pari tuhatta. Viime viikolla kävin myös availemassa paikkoja Espoo trail runissa 7km matkalla. Tällä hetkellä on käynnissä keventelyt ja tämän reissua edeltävän viikon tärkein tavoite onkin ottaa rennosti ja latailla akkuja.
Mitä kisasta voi sitten odottaa? Matkaa on 119km ja nousumetrejä reitti sisältää 7200m.
Reittikartta näyttää tältä:
Kisa alkaa keskiviikkona 30.8. klo 6 aamulla Italian puolelta Courmayeurista. Tästä sitten reitti kiertää Mont Blancin huipun myötäpäivään maalin sijaitessa Chamonixissa.
Reittiprofiili taas näyttää tältä:
Kisan voi käytännössä jakaa mielessä kolmeen isompaan osaan. Alkupuolisko 51km asti on teknisesti helppoa ja laskut ovat hyvin juostavia ja loivia. Tämä osa pitäisikin tulla rennon reippaasti. 51km kohdalla kisa alkaa todenteolla Bourg Saint-Mauricesta. Sieltä alkaa noin 2000 nousumetrin kipuaminen Passeur Pralognalle. Teknisesti vaikeampi polku ja pitkät huoltovälit 96km asti tuovat omat haasteensa. Viimeinen osio Les Contaminesista maaliin asti sisältää reitin jyrkimmän nousun Col de Tricolle. Väsymys tuo varmasti tässä vaiheessa omat haasteensa etenemiseen. Maalisuorakin kestää sen 8 kilometriä, jossa jokainen kilometri voi tuntua ikuisuudelta.
Kisasää voi olla kaikkea kovasta sateesta tukalaan helteeseen, mikä vaikuttaa tietysti suoritukseen. Tähän ei voi kuitenkaan vaikuttaa ja siitä on turha murehtia sen enempää. Kuuluu lajiin.
Kaikessa haastavuudessaan reitti on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen sisältäen monenmoista vauhdikkaista laskuista jyrkiin nousuihin.
Oma ensisijainen tavoite on tulla maaliin. Aikatavoitetta ja aikataulutusta siihen on tullut myös mietittyä jonkin verran. Uskon, että tämän hetkinen kisan SE aika, Kallioniemen Jussin 19:50:56 on ihan lyötävissä. Kaiken mennessä nappiin uskallan veikata ajan asettuvan 18-19 tunnin väliin. Moni asia näissä pitkissä kisoissa voi kuitenkin vaikuttaa loppuaikaan ja ensisijaisen tavoitteen tuleekin olla päästä vain maaliin mahdollisimman nopeasti.